Mitä köyhyys on? Vuosaarelaisten ajatuksia köyhyydestä
Miten köyhyys näkyy arjessa?
Keskiviikkona 17.10. vietettiin YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää. Vuosaaren seurakunnan diakoniatyö sekä useat vapaaehtoiset osallistuivat teemapäivään kohtaamalla ihmisiä Vuosaaren Mosaiikkitorilla ja kysymällä heidän näkemyksiään köyhyydestä ja sen torjumisesta.
Vastausten perusteella köyhyys nähtiin monitasoisena ilmiönä: perustarpeista kuten syömisestä tai lääkkeistä tinkimisenä, epävarmuutena, riittämättömyytenä, toivottomuutena ja jokapäiväisenä taisteluna. Heräsipä keskustelua myös sukupolvien välisistä eroista köyhyyden kokijoina. Erityisesti tänä vuonna nousi esiin huoli nuorten, eläkeläisten ja monisairaiden taloudellisesta tilanteesta.
EAPN Finlandin julkaisema Suomen köyhyysraportti 2018 toteaa, että vuoden 2015 jälkeen sosiaalietuuksiin tehdyt muutokset ovat heikentäneet pienituloisten asemaa ja perusturvaetuuksien ostovoima on jäänyt jälkeen yleisestä kustannusten kehityksestä. Toimeentulotuen perusosa on nykyisellään samalla tasolla kuin se oli 20 vuotta sitten kattaen vain noin kaksi kolmasosaa kohtuulliseksi katsotusta minimistä. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Hyvinvointi ja terveyserot. Eriarvoisuus.)
Ostovoiman ennustetaan heikkenevän edelleen tulevina vuosina, mikäli leikkauksia ei kompensoida ja etuuksiin vaikuttavien indeksien jäädyttämistä pureta. (EAPN Finland. Suomen köyhyysraportti 2018.)
Yhteisöllisyys, yksinäisyys ja apu
Keskusteluissa moni kertoi tarinaansa yhteisöllisyydestä, sen vähenemisestä ja kaipuusta takaisin aikaan, jolloin pidettiin huoli toinen toisistaan. Eräässä keskustelussa nousi esiin kuvaus muutaman vuosikymmenen takaa kollektiivisesta huolenpidosta. Arjen perustarpeet, ruokailu ja saunavuoro, tarjottiin vieraille siinä kodissa, missä se oli kulloinkin mahdollista.
Yhteisöllisyys oli läsnä myös itse tapahtumassa. Vilkkaita keskusteluja syntyi toisilleen tuntemattomien ihmisten välille. Vertaiskokemukset ja yhdessä jaetut alueelliset kehittämisideat heijastelivat vuosaarelaisten edelleen elävää ”me-henkeä.”
Kirkon tehtävänä on vaalia ja mahdollistaa yhteisöllisyyttä. Yhteisölliset ruokailut keräsivät kiitosta ja niitä toivottiin jatkettavan. Köyhyydestä ja syrjäytymisestä puhuttaessa on kuitenkin muistettava, että yhteisöllisyys ei palvele kaikkien tarpeita. Köyhyys ja syrjäytyminen voi olla niin syvää, ettei apu löydä enää perille sinne, missä hätä on suuri. Yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen rinnalle tarvitaan myös etsivää työtä ja yksilötyötä.
”Jokainen luopuis osasta”
Ihmisten arkiset kokemukset köyhyydestä osoittavat, että pohjimmiltaan köyhyys loukkaa ihmisarvoa. ”Lääkkeet jäävät ostamatta.” ”Köyhyys on kauheeta. Ei ole ruokaa, eikä vaatetta.” ”Nälkää ja yksinäisyyttä.” Näin kerrottiin köyhyydestä arjessa.
Kristillinen ihmiskäsityksen mukaan ihmisarvo on yhtäläistä, jakamatonta ja ehdotonta. Köyhyyden vastaisessa taistelussa on siis kyse työstä ihmisarvon puolesta, se on diakonian syvintä ydintä. Köyhyyden ääni on inhimillisen hädän ääni ja taistelu köyhyyttä vastaan tarvitsee tekoja paitsi lähimmäisen hyväksi myös ratkaisuja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja sosiaaliturvan uudistamisessa.
Mitä ehdottivat vuosaarelaiset? Miten toimia köyhyyden poistamiseksi?
Toisaalta peräänkuulutettiin kaikkien osallisuutta köyhyystalkoisiin tulonjakoa oikeudenmukaistamalla ja esimerkiksi lapsilisien tulorajoilla. Eläkeläisille ehdotettiin ilmaista joukkoliikennettä. Kohtuuhintaista asumista peräänkuulutettiin. ”Kansalaisia on kuultava” oli viesti, mitä päättäjille haluttiin välittää.
Köyhyydellä ei usein ole ääntä eikä kasvoja. Yhteiskunnassa köyhyys tunnistetaan kyllä ilmiönä, mutta mitä köyhyyden seuraukset merkitsevät yksilötasolla, ihmisen elämäntarinassa? Jos me tunnistamme ja tunnustamme ihmiselämän arvokkaaksi, me emme voi sivuuttaa köyhyyttä. Emme voi olla kohtaamatta sitä todellisuutta, että Helsingin kaupungin väkiluvun verran suomalaisia elää köyhyysrajan alapuolella.
Jotta ”kansalaisia on kuultava”-viesti toteutuisi ja toisi mukanaan konkretiaa ihmisarvoisemman elämän puolesta, tarvitsemme keskustelua, asianajoa, näkyvyyttä ja ääntä. Sellaista keskustelua ja näkyvyyttä saimme kokea teemapäivässä Mosaiikkitorilla. Seuraava tehtävä onkin miettiä, millaisia askeleita voimme ottaa siihen suuntaan, että jokainen päivä olisi köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä. Tekoja tarvitaan!
Kirjoittaja: Saara Garaisi, sosionomi-diakoniopiskelija, harjoittelijana Vuosaaren seurakunnassa
Kuvat: Jenna Lehtonen
Lähteet: EAPN Finland. Köyhyysvahti. Köyhyysraportti 2018. Köyhyys ei ole poistunut Suomesta. Saatavilla http://www.eapn.fi/koyhyysvahti-2018-koyhyys-ei-ole-poistunut-suomesta/
Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Hyvinvointi ja terveyserot. Eriarvoisuus. Saatavilla https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/toimeentulo
- Ruoka ei riitä avuksi – ja miksi sen pitäisikään riittää? - 04.03.2026
- Työtön, et ole turhake! - 05.02.2025
- Perimmäinen kysymys: Kuinka kohtaamme toisemme? - 14.01.2025
