Villasukkiin silmukoituja kohtaamisia
Diakoniatyössä kohtaan ihmisiä, joilla on toisiaan hyvinkin haastavia elämäntilanteita. Jokaisen solmut ovat erilaisia, joten niiden avaamiseen ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua. Pidän työssäni siitä, että minulla ei tarvitse olla oikeita ratkaisuja vaan niitä pohditaan henkilön kanssa yhdessä. Minun kutsumukseni on kantaa ihmisten taakkoja. Toisinaan, joidenkin elämäntilanteet ja solmut jäävät mieleeni pidemmäksi aikaa. Neulominen on minun tapani palautua työstä. Silloin koen, että minun taakkojani kannetaan.
Neulominen on minulle keino kuljettaa ihmisten tilanteet Jumalan luokse. Silmukoihin siunaan ne kohtaamiset ja ajatukset, joita en itse jaksa enää kantaa. Silmukka silmukalta mieleen nousee myös asioita, joista haluan Jumalaa kiittää. Tein töihin alkuvuodesta villasukat, joihin silmukoin kuvaksi Kannelmäen kirkon edestä ja takaa. Näihin sukkiin on silmukoitu alkuvuoden aikana kohtaamieni ihmisten elämäntilanteita. Kerron nyt muutamasta mieleeni jääneestä kohtaamisesta ja palautteista heiltä:
Hengähdystauko arkeen
Lapsiperheen äiti halusi tulla keskustelemaan perheen taloudellisesta tilanteesta. Sairasloma uupumuksen vuoksi oli sekoittanut talouden ja arjen hallintaa. Lastensuojelun avohuollon sosiaalitoimen kontakti oli perheelle vihdoin saatu. Vuokran maksuun oli jouduttu tekemään maksusuunnitelma. Kelan ja sosiaalitoimen toimeentulon päätökset olivat vireillä. Huoli rahojen riittämisestä ruokaan oli suuri. Paljon solmuja oli jo avattu, mutta näin kasvoilla väsymystä ja huolta. Huomasin, että suurin tarve hänelle oli vastata kysymykseen, mitä juuri sinulle kuuluu. Tapaamisemme tarjosivat hengähdystauon arkeen, joiden aikana kävimme pääosin läpi kaikkea muuta kuin taloudellista tilannetta. Diakoniatyö tuntuu tänä päivänä painottuvan paljon taloudellisen avustamisen kysymyksiin, mutta keskustelujen aikana pystytään todellisuudessa käsittelemään ihmisen huolia, suruja ja iloja kokonaisvaltaisemmin verrattuna moneen muuhun toimijaan.
”Diakoniatyö on kannatellut silloin, kun jaksaminen on ollut äärirajoilla.”
Tukea opiskeluun
Viime syksynä tapasin opiskelijan, joka oli aloittanut ammatillisen koulutuksen asiantuntijatehtäviin. Opiskelut vaativat paljon harjoitteiden tekemistä koneella ja hän olikin pystynyt niitä koulun koneilla tekemään, mutta se ei erinäisistä syistä johtuen ollut enää mahdollista. Tukien suhteen hän oli väliinputoaja-asemassa ja meidän oli mahdollista seurakunnan puolesta häntä koneella tukea. Muistan tapaamisistamme opiskelijan motivaation ja halun edistyä opinnoissa. Mieleeni on jäänyt halaus ja hänen kiitollisuuden tunne diakoniatyön kautta annetusta tuesta.
Alkuvuodesta sain häneltä viestin, jossa halusi kiittää avusta ja tuesta, jonka minulta sai. Hän kertoi, että ilman konetta, jolla tehdä harjoitteita myös koulun ulkopuolella, ei hän olisi saanut opintojaan edistettyä.
”Halaus jonka annoin oli vähin ele sinua kohtaan, mutta muistan sen edelleen lämmöllä.”
Kokemus ymmärretyksi ja nähdyksi tulemisesta
Nuori aikuinen halusi keskustella äkillisesti kuolleen sisaruksensa menetyksestä. Viime vuosien etäiset välit sisarukseen tekivät surusta suurempaa. Löysimme lohtua tuovia sanoja Raamatusta. Rukouksen kautta vaikeaan tilanteeseen löytyi myös rauhaa. Tapaamisen aikana kävi ilmi myös nuoren aikuisen omat haasteet arjen ja talouden hallinnassa. Päihteiden käytön vuoksi hänellä on tiiviit tukiverkostot sosiaalitoimen, päihdepoliklinikan ja asumisen tukimuotojen kanssa. Keskustelujemme painopiste on ollut surun käsittelyssä, tulevaisuuden haaveissa ja suunnitelmissa.
”Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koen, että mua on ymmärretty ja kuultu.”
Kävelen neulomani sukat jalassa muistaen työssäni kohtaamia ihmisiä. Minulle diakoniatyössä tärkeintä on se, että saan keventää ihmisten taakkoja. Neuloessa kerron kohtaamistani ihmisistä Jumalalle. Kaikki käsityöni ovat aina rukouksin tehty.
- Lohdun läsnäolo – diakoniatyöntekijän merkitys ihmisen rinnalla - 01.10.2025
- Unohdetut yhteiskunnan reunalla - 14.05.2025
- Kannelmäen seurakunnan diakonin havaintoja työn keskeltä - 25.09.2024
