Kannelmäen seurakunnan diakonin havaintoja työn keskeltä

Kannelmäen seurakunnan diakonin havaintoja työn keskeltä

Syksy on alkanut. Seurakunnissa ihmisiä yhteen kutsuva toiminta on käynnissä. Diakoniatyössä kiireisin aika vuodesta on pian ovella – nimittäin loppuvuosi ja joulu. Yksinäisyys, pienituloisuus ja äkilliset elämän kriisit saattavat korostua joulun äärellä. Diakoniatyö saattaa mahdollistaa ahdistuksen tai kriisin keskellä joulun rakentamisen ja sen sanoman äärelle pysähtymisen hengellisen ja aineellisen tuen kautta. Diakoniatyössä korostuu loppuvuodesta myös…

Solmuja, joita diakoniatyöntekijäkään ei meinaa saada auki

Solmuja, joita diakoniatyöntekijäkään ei meinaa saada auki

Diakoniatyössä ketään ei voi mielestäni kohdata tismalleen samalla tavalla. Harvoin ihmisten solmujen aukaisemiseen voi käyttää samanlaisia ratkaisuja tai työkaluja. Diakoniatyö tarjoaa tilapäistä aineellista ja henkistä tukea elämän odottamattomissa kriisitilanteissa. Tällaisia kriisitilanteita voivat olla: työttömyys, avioero, tulojen pieneneminen, oma tai läheisen sairastuminen, velkaantuminen, läheisen kuolema tai yksinäisyys. Diakoniatapaamisessa kartoitetaan aina elämäntilanne, kysellään kuulumisia, koitetaan päästä perille…

Kun elämä on pelkkää arkea

Kun elämä on pelkkää arkea

Seurakuntatyössä arki ja juhla kulkevat käsi kädessä. Kannelmäen seurakunnan visio olla rohkeasti läsnä arjessa ja juhlassa puhuttelee minua aina kun pysähdyn sitä miettimään. Mielestäni se näkyy työssämme viikoittain. Viime aikoina olen diakoniatyössä pohtinut arjen ja juhlan asemaa ihmisen elämässä silloin, kun elämänpolulla on haasteita, murheita tai valintoja rajoittavia tekijöitä. Diakoniatyössä olen enemmän läsnä ihmisen arjessa…

Villasukkiin silmukoituja kohtaamisia

Villasukkiin silmukoituja kohtaamisia

Diakoniatyössä kohtaan ihmisiä, joilla on toisiaan hyvinkin haastavia elämäntilanteita. Jokaisen solmut ovat erilaisia, joten niiden avaamiseen ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua. Pidän työssäni siitä, että minulla ei tarvitse olla oikeita ratkaisuja vaan niitä pohditaan henkilön kanssa yhdessä. Minun kutsumukseni on kantaa ihmisten taakkoja. Toisinaan, joidenkin elämäntilanteet ja solmut jäävät mieleeni pidemmäksi aikaa. Neulominen…

Yhteisvastuukeräys: Nuoret väkivaltaisessa maailmassa

Yhteisvastuukeräys: Nuoret väkivaltaisessa maailmassa

Vuosittain pysähdymme pohtimaan sitä, mitä yhteiskunnastamme jäisi puuttumaan, jos diakoniatyötä ei olisi. Meillä olisi enemmän ihmisiä, jotka eivät löytäisi toivoa pimeytensä keskelle. Meillä olisi enemmän ihmisiä, joiden asiat olisivat solmussa. Meillä olisi enemmän ihmisiä, jotka musertuisivat surunsa alle. Meillä olisi enemmän ihmisiä, jotka kokisivat olevansa yksin. Helmikuun alku tarkoittaa diakoniatyössä Yhteisvastuukeräyksen alkamista. Se on evankelis-luterilaisen…

Opiskelijoiden taloudellinen ahdinko: väliaikaista vai pysyvää?

Opiskelijoiden taloudellinen ahdinko: väliaikaista vai pysyvää?

Jos menetän toivoni tänään Keneltä voisin hakea apua hätään? Muistanko enää, miltä maailma näytti ennen kuin pandemia meidät alleen peitti? Meille sanottiin, että se olisi väliaikaista. Milloin olen viimeksi nähnyt opiskelukavereita? Katson vaihtuvia tuhon uutisia maailmalta. Tuntuvatko murheeni ruoasta turhalta? Kaveri ojensi kirkon työntekijän numeron. Voinko soittaa ja kertoa olevani voimaton? Kokeilen pysähtyä pieneksi hetkeksi….

Uskonko siihen, että ihmiselle annetaan vain se, minkä jaksaa kantaa?

Uskonko siihen, että ihmiselle annetaan vain se, minkä jaksaa kantaa?

Ensi kuussa olen tehnyt diakoniatyötä neljä vuotta. Usein tuntuu siltä, että olen yhä se vastavalmistunut, joka seisoo kirkon ovella miettien, että miten voisin kertoa armosta ja lähimmäisenrakkaudesta heille, joita painaa huoli omassa elämässä ja joilla ei kenties ole tänään syötävää. Toisaalta neljään vuoteen on mahtunut todella paljon kohtaamisia, iloja, suruja, onnistumisia ja pettymyksiä. Työni on…