Mikä on vapaaehtoistoiminnan rooli yhteiskunnassa?

Suomalaisista arviolta 40-45% osallistuu vapaaehtoistoimintaan. Tämä tarkoittaa joka 3. suomalaista. Taloustutkimuksen toteuttamassa tutkimuksessa ihmiset osallistuivat vapaaehtoistoimintaan keskimäärin 15 tuntia kuukaudessa. Kansantaloudellisesti ajatellen vapaaehtoistoiminnan arvoksi voitaisiin siten laskea noin 2,5 miljardia euroa vuositasolla.

Ja vaikka taloudellisesi mitattava arvo ei ole keskeistä vapaaehtoistoiminnasta puhuttaessa, on selvää, että vapaaehtoistoiminnalla on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja sillä on meillä myös pitkät perinteet, talkookulttuuri on meille tuttua ja omatkin varhaisimmat muistoni liittyvät taloyhtiömme pihatalkoiden kiliseviin Jaffa-koreihin.

Vapaaehtoistoiminta on myös olennainen osa seurakuntaelämää, juontaen lähimmäisenrakkauden periaatteesta, mutta myös siksi, että kirkko on lähellä ihmisiä ja heidän arkeaan. Tämä mahdollistaa yhteiskunnan ongelmien varhaisen tunnistamisen ja niihin puuttumisen. Kirkossa syntyy jatkuvasti uusia toimintamuotoja, joihin vapaaehtoisuus usein vahvasti linkittyy.

Kun poliittinen tilanne yhteiskunnassa ajaa hyvinvointivaltion palveluiden kaventamiseen, korostuu vapaaehtoistoiminnan rooli. Vapaaehtoisuus kiinnostaakin yhä useampaa suomalaista ja vapaaehtoistyön suosio on kasvussa. Myös se tosiasia, että väestö ikääntyy ja huoltosuhde yhteiskunnassa muuttuu, lisää tarvetta vapaaehtoistoiminnalle.

Kysymys kuuluukin, missä määrin hyvinvointivaltion palveluita voidaan täydentää vapaaehtoisella toiminnalla? Missä kulkee raja?

Vastauksen antaminen ei ole yksiselitteistä, koska vaikka vapaaehtoistoiminnalla on kiistatta suuri yhteiskunnallinen merkitys, ei sen tuoma lisäarvo rajoitu itse toimintaan. Vapaaehtoistoiminnalla on itsessään arvo niin vapaaehtoiselle, kuin muillekin: usein vapaaehtoiset kertovat saavansa toiminnasta itselleen vähintään yhtä paljon iloa kuin toiminnan kohteetkin. Vapaaehtoisuus on monelle väylä merkitykselliseen tekemiseen, yhdessäoloon, seurakuntayhteyteen ja uusien taitojen oppimiseen.

Vapaaehtoistoiminta on tärkeä osa yhteiskuntaa, luoden merkitystä ja tuottaen iloa miljoonille suomalaisille. Sillä on paikkansa hyvinvoinnin ja onnellisuuden lisääjänä. Itsekin aktiivisena vapaaehtoisena koen saaneeni paljon merkitystä ja iloa elämääni vapaaehtoistoiminnan kautta.

Mutta samaan aikaan on syytä pitää mielessä, että mikäli vapaaehtoistoiminnalle ei vedetä rajoja, voidaan pikkuhiljaa hivuttautua hyvinvointiyhteiskunnasta kohti hyväntekeväisyysyhteiskuntaa: yhteiskuntaa, jossa julkiset palvelut ovat olemattomia ja kolmannen sektorin rooli korostuu ihmisten hyvinvoinnin edellyttäjänä.

Tähän taas sisältyy riski siitä, että ihmiset joutuvat hyvin eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden, jos heidän saamansa tuki perustuu sille, millaisia kolmannen sektorin järjestämiä palveluita heidän paikkakunnallaan sattuu olemaan tarjolla.

Kollegani käyttää osuvaa vertauskuvaa puhuessaan vapaaehtoistoiminnan roolista yhteiskunnassa. Yhteiskunnan palveluita voi ajatella voileipänä: vapaaehtoistoiminta voi tuottaa lisäarvoa, sitä juustoa ja tomaattia leivän päälle, mutta se ei ikinä saa olla itse leipä. Yhteiskunnan vastuu on pitää huoli siitä, että leipää riittää kaikille.