Sehän on itsestään selvää

On itsestään selvää, että voin ostaa kahvin ja pullan tai käydä lounaalla kohtuuhintaisessa ruokapaikassa. Voin valita kalliimman tai halvemman ruuan välillä – usein arkisin otan sen halvemman ja viikonloppuisin herkuttelen vähän paremmilla raaka-aineilla. Uutta takkia varten saatan säästää, että voisin ostaa kalliimman kevättakin, joka toivottavasti kestää sekä aikaa että muodin oikkuja. On itsestään selvää, että ostan takin heti, jos se tulee alennukseen.

Viereisessä talossa voi asua ihminen, jolle on itsestään selvää olla ostamatta kahvia tai pullaa mistään. Kotona keitetty on ilman muuta halvinta, eikä muita vaihtoehtoja tue edes mieleen – ellei joku satu tarjoamaan ilmaisia kahveja tai vaalit ole tulossa. Ostetaan aina sitä halvinta vaihtoehtoa ruokakaupassa, mielellään vielä punaisella laputettua. Takki saattaa hyvällä onnella löytyä muutamalla eurolla kirppikseltä. Senkään ostaminen ei ole itsestään selvää.

Me molemmat elämme omassa kuplassamme. Hyväosaisen kupla voi rikkoutua äkisti, jos elämä puhkoo sitä äkkiarvaamatta. Kukaan ei tilaa tieten tahtoen avioeroa, työpaikan menetystä tai sairastumista. Yhtäkkiä rahat eivät riitäkään enää kahvipullaan, viikonloppuruokaan tai haaveiden kevättakkiin. Mistä saa henkistä tukea ja apua vastoinkäymisten keskelle, kun jaksaminen on äärirajoilla? Kuka ymmärtäisi tilannetta kokonaisvaltaisesti eikä kohtelisi ihmistä pelkkänä tilastoyksikkönä? Diakoniatyöntekijät ovat tässä todellisia ässiä. Heillä on kykyä ja osaamista kohdata ihmisiä, joiden kuplat ovat poksahtaneet rikki, ja jäljellä on vain hämmentynyt kysymys: miten ihmeessä minulle kävi näin?

Tehdessäni Pieniä ihmeitä idässä –podcastia tajusin jotain kuplasta, jossa monet diakonian asiakkaat elävät. Se myös jollain tasolla jännitti minua. Siksi oli erikoinen kokemus tajuta, miten juttelumme äänitysstudiossa muodosti ympärillemme uudenlaisen, yhteisen kuplan. Me kumpikin teimme sellaista mitä emme olleet koskaan ennen tehneet. Tapasimme toisemme tasavertaisina, kyselimme ja kuuntelimme. Podcast toi meidät yhteen ja jakoi kokemuksemme muiden, meille tuntemattomien kuulijoiden kanssa. Kokemus oli erikoisella tavalla voimaannuttava. Ei ole itsestään selvää, että ihmisen tarina tulee kuulluksi. Mutta jos se tulee, se tekee ihmisen myös nähdyksi.

Pieniä ihmeitä idässä -podcastissa itähelsinkiläiset diakoniatyöntekijät, vapaaehtoiset ja apua saaneet kertovat kokemuksistaan ja ajatuksistaan.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Outi Jaakkola (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

Yksi kommentti

  1. Hieno kirjoitus Outi, kiitos kun jaoit ajatuksiasi aiheesta !Ja kiitos kun sain jakaa kanssasi palan yhteistä matkaa????

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.