Turvaverkko-projekti ottaa koppia haavoittuvassa asemassa olevista turvapaikanhakijoista

Puhelin soi. Vastaan. Toisessa päässä puhuu henkilö, joka on huolestunut afganistanilaisesta sedästään. Setä on perheenisä, jonka muu perhe, vaimo ja lapset, ovat saaneet Suomesta oleskeluluvan, mutta isä on palautusuhan alla. Hänet uhataan palauttaa takaisin kotimaahansa Afganistaniin, joka ei ole turvallinen ja jossa hän joutuisi elämään erossa perheestään.

Saamme varattua hänelle vastaanottoajan samalle viikolle. Käymme läpi tilannetta moniammatillisen tiimimme kanssa. Perheenisän veljen poika toimii tulkkina, sillä hän ei itse osaa puhua suomea. Mies tulee kuulluksi, prosessi tähänkin asti on ollut jo pitkä, kestänyt useita vuosia, mutta hän haluaa silti vielä yrittää, koska on pakko. Voimme tarjota hänelle tuen ja kuuntelemisen lisäksi oikeudellista palveluneuvontaa, mutta se mitä jatkossa tulee hänen elämänsä kohdalla tapahtumaan, ei ole meidän käsissämme, vaan siitä vastaa maahanmuuttovirasto.

Aloitin työt huhtikuussa Helsingin seurakuntayhtymän Turvaverkko-projektissa. Toimimme moniammatillisessa tiimissä yhdessä SPR:n ja Sininauhasäätiön työntekijöiden kanssa turvapaikanhakijoiden ja paperittomien parissa.

Viime vuosien poliittiset linjaukset ovat kaventaneet yhteiskunnallisten vähemmistöjen asemaa, ja perus- ja ihmisoikeuksien tilanne on merkittävästi huonontunut. Yksi uusi poliittisen toiminnan tuottama ryhmä ovat paperittomat. Näiden ihmisten mahdollisuudet saada apua ja tukea ovat hyvin rajalliset. Koska heiltä puuttuu oleskelulupa ja oleskelumaan kansalaisuus, he ovat aidosti hädänalaisimpia eikä heille ole saatavana tällä hetkellä mitään merkittävää tukea ja apua tarjoavaa viranomaistoimintaa. Siksi kaikki muu mahdollinen apu on enemmän kuin tervetullutta näille ihmisille, joista monet ovat traumatisoituneita ja myös psykososiaalisen avun tarpeessa.

Paperittomien määrä ja taustat ovat olleet viime aikoina muutoksessa, sillä ihmisten liikkuminen on muuttunut ja oleskelun laillistaminen on vaikeutunut. Erityisesti niin sanottujen uuspaperittomien määrä on kasvanut merkittävästi vuoden 2016 lopun jälkeen. He ovat kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, joita viranomaiset eivät pysty poistamaan maasta, mutta jotka eivät palaa vapaaehtoisesti kotimaahansa – usein siksi, että paluu on mahdotonta ja hengenvaarallista.

Ennen turvapaikanhakijoille myönnettiin tilapäinen oleskelulupa maasta poistamisen estymisen vuoksi, mutta heinäkuussa 2016 voimaan tulleiden lakimuutosten takia heistä tulee paperittomia.

Jatkan töitäni. Lähdetään täyttämään uuden asiakkaan kanssa työperäistä oleskelulupahakemusta, jospa tällä kertaa onnistuttaisiin. Ainakin tällä henkilöllä olisi siihen erittäin hyvät perusteet.