Kodittomien yö – Jumalan rakkautta välittämässä
Ensimmäinen kerta. Kodittomien yö. Olin kuullut tapahtumasta paljon etukäteen, mutta en ollut ikinä siellä vieraillut. Oli syksyinen lokakuun ilta ja vuosi oli 2014. Myllypuron kirkko kuhisi ihmisiä.
Tunnelma oli todella lämmin. Jokainen tulija otettiin vastaan sydämellisesti ja yksilöllisesti. Jokainen sai hyvän aterian syödäkseen sekä lämpimän ja turvallisen paikan nukkua. Jokainen sai hetken hengähtää ja ympärillä oli ihmisiä, joille pystyi rauhassa juttelemaan, ihmisiä, joita tuntui kiinnostavan, mitä toisella on sanottavaa.
Ihmiset tulevat kodittomien öihin monenlaisista taustoista ja kodittomuuden syitä on hyvin monenlaisia. Kodittomuus on usein se viimeinen pisara äärimmillään olevassa surujen ja huolten ämpärissä. Pisara, jonka jälkeen veden tulo on todella vaikea saada pysäytettyä. Kun katto lähtee päältä, viimeinenkin turva ja kontrolli on elämästä poissa. Kodittomien öissä pyritään tarjoamaan ihmisille yhdeksi yöksi rakastava ja turvallinen koti. Se ei ratkaise ongelmaa, mutta ehkä se antaa toivoa paremmasta.
Kodittomien yön hartaushetkessä Pyhä Henki oli todella vahvasti läsnä. Jumalan rakkaus ja armo täytti koko kirkkosalin. Jumalan rakkauden määrä paikalle tulleita ihmisiä kohtaan tuntui järisyttävän vahvasti. Jumala oli todella läsnä.
Kodittomien yö – osallistujia varten
Kodittomien öihin osallistuneilta olen kuullut useita kertoja, kuinka heidän mielestään öissä on todella hyvä olla. Kuinka kirkossa tuntuu rauhalliselta. Ei tarvitse pelätä ja olla varuillaan, kuten yleensä. Kuinka ihmiset tuntuvat oikeasti välittävän.
Kodittomien yö on auttanut minua ymmärtämään hyvin vahvasti ja konkreettisesti sen, Jumalan rakkaus näkyy arjen tekoina. Jokainen Kodittomien yön vapaaehtoinen on omalla tavallaan välittämässä Jumalan rakkautta. Minusta on äärimmäisen hienoa nähdä myös kuinka useat ihmiset, jotka ovat itse käyneet aikanaan Kodittomien yössä, tulevat myöhemmin itse vapaaehtoisiksi välittämään kokemaansa Jumalan rakkautta eteenpäin.
Kodittomien yö järjestetään Herttoniemen seurakunnan Myllypuron kirkolla kuusi kertaa vuodessa. Seuraava Kodittomien yö on 11.3. klo 16 alkaen. Jokainen on tervetullut.
- Lapsestani saattaa tulla huumeidenkäyttäjä, miten olen varautunut? - 07.05.2021
- Apua Koronan keskellä - 09.04.2020
- Olisiko jo aika äänestää? - 01.03.2019
Armas Merisalmi
1.07 (2 tuntia sitten)
-> daniel.rasanen
Hei,
Pohdittavaa: Mitä hierarkista eroa on tämän päivän evankelisluterilaisella tai roomalaiskatolisella hierarkialla verrattuna tämän päivän papiston ja maallikon suhteen?
Martti Luther
Saksalainen Martti Luther ( 1483 – 1546 ) käynnisti Eurooppaa syvällisesti muuttaneen uudistusten ketjun. Luther oli munkkina katolisessa augustinolaisluostarissa ja etsi ahdistuneena vastauksia elämän ja uskon kysymyksiin. Lutherille kirkastui ajatus; ihminen pelastuu ainoastaan Jumalan armon ansiosta.
Syntyi reformaatio , jonka yksi tärkeimmistä taustavaikuttajista oli maailmankuvan avartuminen. Myöhäiskeskiajalla syntyi kansallisvaltiota korostava ajattelutapa, jonka mukaan valta oli kansan antamaa, ei jumalallista alkuperää.
Kirkon suhde valtioon määriteltiin kahden regimentin eli hallintovallan opissa. Yhteiskunnassa vaikuttaa maallinen esivalta että kirkko, ja molemmilla on omat erityiset tehtävänsä.
Uskonnollisissa yhteisöissä on erilaisia rooleja, joita ohjaavat säännöt ja totutut käytänteet. Roolit muodostavat hierarkian, jossa korkeimpana on uskonnollinen johtaja ja alimpana maallikko. Korkeaa asemaa ilmentävät erilaiset statussymbolit, kuten vaatetus ja arvokkaat esineet.
Toisena esimerkkinä oppikirjan kuvastona esitän Paavi Papa Franciscon ja hänen Katolisen kirkon hierarkiansa. Aikoinaan ihmiset jaettiin kahteen luokkaan, maallikoihin ja papistoon. Maallikot kuuntelivat ja tottelivat ja olivat passiivisen vastaanottavaisia. Maallikot eivät olleet täysivaltaisia ja he olivat papiston johdon alaisia. Papisto sen sijaan oli vihkimyksensä perusteella kirkon luova ja toimiva osa. Hengellinen valta oli keskitetty piispalle. Hänellä oli sekä hengellinen johto, tuomiovalta että rajoittamaton taloudellinen hallintaoikeus kirkkoihin ja kaikkeen niiden omaisuuteen. Piispa asetti papit virkaansa ja häneltä he saivat valtuutensa suorittaa pyhiä toimituksia. Ylimpänä hengellisessä hierarkiassa oli paavi, josta kaikki kirkollinen valta ja valtuudet viime kädessä olivat lähtöisin. Näinhän Roomalaiskatolinen kirkko toimii tänä päivänäkin.