Kuka auttaa väliinputoajaa?

Irma Kiikkala 13.02.2019

”Mitä minulle tapahtuu?”, kysyy vanhus, joka pelkää meneillään olevan vanhuskeskustelun murtamana palvelutaloon joutumista. Kuka vastaa neuvottomien kysymyksiin? Missä autetaan yksinäisiä kotinsa sotkuisuuteen unohtuneita kansalaisia? Kuka kuulee alavireisen ihmisen tuskan? Kuka auttaa vähävaraista löytämään näppäriä keinoja arjesta selviytymiseen? Missä oppii valmistamaan edullisia ja terveellisiä aterioita? Mistä löytää ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella? Diakonian vapaaehtoisena kohtaa näitä ja monia muita aiheita.

Sote -keskustelu jatkuu loputtomana poliittisena jankkaamisena. Aiotaan säästää ja muuttaa rakenteet, uudistaa sosiaalipalvelut ja parantaa terveyspalvelut. Hyvä, jos parannetaan! Keskustelu on nyt maustettu vanhusten hoivan kurjuudella, joten huolestuneita ihmisiä on keskuudessamme entistä enemmän. On aihetta organisoida apua niiden ihmisten elämään, joita ei diagnoosi leimaa eikä pulma kuulu sosiaalityöhön. He ovat väliinputoajia.

Diakonissalaitoksen henkilökunta on kehittänyt D-asema -toimintamallin eli Diakonia-asemat. Kysymyksessä on ihmisiä palveleva kynnyksetön kohtaamispaikka. Sinne voi tulla tapaamaan muita, kysymään neuvoja, toimimaan. Juuri alussa mainittuihin huoliin ja pulmiin D-asemalta saattaisi saada apua tai ainakin vihjeitä, miten kannattaisi edetä. D-asema on tukikohta, jonka toimintaa ei ole tiukasti määrätty. Sen ytimenä on diakoninen lähimmäisenrakkauteen perustuva pyyteetön palveleminen. Se antaa apuaan niille, jotka eivät tarvitse ensisijaisesti lääketieteelliseen diagnoosiin perustuvaa terveydenhuoltoa tai rajattua sosiaalitoimen palvelua.

Muutama D-asema on toiminut Helsingissä jo useamman vuoden ajan. Samaan aikaan soten ulkopuolelle jääviä ihmisiä on kaikkialla. Mistä löytyisi rohkeutta perustaa lisää diakonisia asemia, alkuun vaikkapa pieniä kynnyksettömiä vastaanottoyksiköitä palvelevine puhelimineen?