Kuka auttaa väliinputoajaa?

 

”Mitä minulle tapahtuu?”, kysyy vanhus, joka pelkää meneillään olevan vanhuskeskustelun murtamana palvelutaloon joutumista. Kuka vastaa neuvottomien kysymyksiin? Missä autetaan yksinäisiä kotinsa sotkuisuuteen unohtuneita kansalaisia? Kuka kuulee alavireisen ihmisen tuskan? Kuka auttaa vähävaraista löytämään näppäriä keinoja arjesta selviytymiseen? Missä oppii valmistamaan edullisia ja terveellisiä aterioita? Mistä löytää ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella? Diakonian vapaaehtoisena kohtaa näitä ja monia muita aiheita.

Sote -keskustelu jatkuu loputtomana poliittisena jankkaamisena. Aiotaan säästää ja muuttaa rakenteet, uudistaa sosiaalipalvelut ja parantaa terveyspalvelut. Hyvä, jos parannetaan! Keskustelu on nyt maustettu vanhusten hoivan kurjuudella, joten huolestuneita ihmisiä on keskuudessamme entistä enemmän. On aihetta organisoida apua niiden ihmisten elämään, joita ei diagnoosi leimaa eikä pulma kuulu sosiaalityöhön. He ovat väliinputoajia.

Diakonissalaitoksen henkilökunta on kehittänyt D-asema -toimintamallin eli Diakonia-asemat. Kysymyksessä on ihmisiä palveleva kynnyksetön kohtaamispaikka. Sinne voi tulla tapaamaan muita, kysymään neuvoja, toimimaan. Juuri alussa mainittuihin huoliin ja pulmiin D-asemalta saattaisi saada apua tai ainakin vihjeitä, miten kannattaisi edetä. D-asema on tukikohta, jonka toimintaa ei ole tiukasti määrätty. Sen ytimenä on diakoninen lähimmäisenrakkauteen perustuva pyyteetön palveleminen. Se antaa apuaan niille, jotka eivät tarvitse ensisijaisesti lääketieteelliseen diagnoosiin perustuvaa terveydenhuoltoa tai rajattua sosiaalitoimen palvelua.

Muutama D-asema on toiminut Helsingissä jo useamman vuoden ajan. Samaan aikaan soten ulkopuolelle jääviä ihmisiä on kaikkialla. Mistä löytyisi rohkeutta perustaa lisää diakonisia asemia, alkuun vaikkapa pieniä kynnyksettömiä vastaanottoyksiköitä palvelevine puhelimineen?

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Leiriltä leirille- entä sen jälkeen?

    Jaa myös muille: 42 Jakoa Lisää Leirityö on rankkaa ja vaativaa. Leirille tulijat voivat olla entuudestaan tuntemattomia, tai korkeintaan pintapuolisesti tuttuja. Ainakaan leiriläiset eivät tunne toisiaan. Diakonian leireillä oman lisänsä tuovat useimpien osallistujien elämän rankat vastoinkäymiset tai traumaattiset kokemukset. Leirien suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon erilaisia taustoja ja tarpeita. Kuitenkin etukäteen mietityttää miten kaikki tulee sujumaan,…

  • Diakoniatyötä Someron tapaan

    Jaa myös muille: 285 Jakoa Lisää ”Ihmisten huolet ovat pitkälti samoja paikasta riippumatta: yksinäisyyttä, työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia, mielenterveysongelmia ja muita sairauksia. Juurettomuutta en ole Somerolla niinkään havainnut. Koti- ja laitoskäyntejä on enemmän ja välillä verenpaineen mittauksia, jotka nekin kuuluvat täällä diakoniatyöntekijän toimenkuvaan”, vertailee Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöstä Someron seurakuntaan siirtynyt diakonissa Ulla Mäenpää. ”Aloitin Someron seurakunnassa 1.6.2015 määräaikaisena…

  • Voi ei, muutto! Miten siitä selviää?

    Jaa myös muille: 68 Jakoa Lisää Pääsin auttamaan asiakasperhettä muutossa. Muutto oli ponnistus, koska siivottavaa riitti, perheen talous oli tiukilla ja aikataulu oli napakka. Muutto sujui lopulta hyvin, mutta kuormitti perhettä monella tavalla. Moni tunnistaa muuttohässäkän tutut elementit: pakkaamisen lisäksi karsitaan, siivotaan, ratkotaan ongelmia ja luovutaan totutusta. Elämää ei aina voi suunnitella, ja muutto voi…

  • Haikeus tuo surun puseroon

    Jaa myös muille: Lisää Kesken kiireisen siivouspäivän, pienen kansion välistä tipahti vanha joulukortti, josta erotin edesmenneen tätini kauniilla käsialalla kirjoittaman jouluntoivotuksen. Tädilläni oli tapa muistaa läheisiään postikorteilla. Jokainen tätini lähettämä kortti oli erilainen, ja huolella valittu ja kirjoitettu. Tämä pieni muisto tätini hyvyydestä pysäytti päiväni ja istuin sohvalle. Ikävöin häntä. – ’’Heljä’’ Diakoniatyöhön kuuluu haikeuden…

  • Diakonit vaaliuurnille

    Jaa myös muille: 34 Jakoa Lisää Marraskuun alussa Espoon hiippakunnassa äänestetään uudesta piispasta. Äänioikeutettujen joukko muodostuu niin, että puolet ovat pappeja ja lehtoreita ja puolet maallikoita, luottamushenkilöitä eri puolilta hiippakuntaa. Tarkastelen tässä kirjoituksessa lyhyesti kysymystä eri työntekijäryhmien äänioikeudesta piispanvaalissa seurakunnan työntekijän näkökulmasta. Piispaa pääsevät valitsemaan seurakunnan työntekijöistä käytännössä vain papit. Onko tämä oikein? Onko tämä…

  • Köyhyysviikko: Nuoret kirjoittavat köyhyydestä

    Jaa myös muille: 17 Jakoa Lisää Teatteri ILMI Ö. osallistuu KÖYHYYSVIIKKOON 11-14-vuotiaiden teatteritaiteen harrastajien kanssa Sofia Kosken johdolla. Kuluneen syksyn aikana köyhyyttä on pohdittu taiteen keinoin tekemällä pieniä esityksiä ja kirjoittamalla. Osa tarinoista on fiktiivisiä ja osa on omasta elämästä. Ryhmässä on työskennelty aiheen äärellä myös miettien, miten voimme olla toisillemme empaattisia kokematta kaikkea itse….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.