Timon tarina, osa 4: Osallisuus rakentuu

Linkki Timon tarinan 3. osaan: Voimaannuttava valmennus

Timo ja muut Cable-yhteisövalmennukseen osallistuneet kokivat keskinäisen ryhmähengen niin hyvin, että he päättivät perustaa yhdessä olohuonekahvilan asuinalueelleen. Käytännössä koko valmennusryhmä sitoutui uuden yhteisöllisen toiminnan vapaaehtoisiksi vastuunkantajiksi.

Kaksi kertaa viikossa avoinna olevalle kahvilalle näyttikin olevan tilausta, sillä kahvilan tilat täyttyivät alusta alkaen lämpimästä puheensorinasta. Jonkin ajan kuluttua muutama vastuunkantaja työllistyi, jolloin he eivät enää voineet toimia päiväsaikaan avoinna olevan toiminnan vastuutehtävissä.

Silloin avautui puolestaan uusille vapaaehtoisille mahdollisuus liittyä kahvilan toteuttajiksi. Seurakunnan diakoniatyötä suunnittelevassa vapaaehtoisten ja diakoniatyöntekijöiden yhteisessä vastuuryhmässä todettiinkin yhdessä, että kynnys erilaisiin kahvilatehtäviin sekä yhteisöelämän keskellä syntyneisiin muihinkin auttamistehtäviin haluttiin pitää erittäin matalana.

Vastuuryhmässä ideoitiin ja suunniteltiin yhdessä olohuonekahvilan toimintaa. Aika pian toiminnan alettua päätettiin kahvilan yhteyteen kutsua vierailijoita. Aluksi kaupungin aikuissosiaalityön sosiaaliohjaaja ja lähityöntekijä toivat yhdessä palveluneuvonnan kahvilan yhteyteen. Jonkin ajan kuluttua myös KELA:n työntekijä alkoi käydä säännöllisesti kahvilassa kertomassa heidän palveluidensa tilanteesta.

Puolen vuoden päästä seurakunnassa päätettiin toteuttaa seuraava yhteisövalmennus, johon tuli ohjaajaksi mukaan myös kaupungin työntekijä yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa. Samaan aikaan diakoniatyössä yhden työntekijän työaikaa vapautettiin enemmän yhteisötyöhön ja hänen tehtävänimikkeensä vaihtui yhteisödiakoniatyöntekijäksi.

Valmennuksessa vieraili myös alueella toimivan SPR:n vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, jonka kanssa mietittiin yhteistyötä. Valmennusryhmä toteuttikin vanhusten ulkoilutapahtuman yhdessä alueen kotihoidon kanssa. Seurakunnan toisen valmennuksen kautta saatiin lisää vastuunkantajia kahvilatoimintaan. Lisäksi osa heistä ryhtyi seurakunnassa juuri perustetun viikoittaisen iltaruokailun toteuttajiksi. Pian päätettiin myös toisen ulkoilutapahtuman järjestämisestä jonkin ajan kuluttua.

Yhteisövalmennuksista ja niiden jälkeen syntyneestä yhteisöllisestä toiminnasta muodostui alueelle tärkeä yhteisen vapaaehtoistoiminnan kasvualusta, josta alkoi versota monenlaista hyvää alueelle. Osa tuosta hyvästä kanavoitui jonkin alueen toimijan kautta, mutta osa syntyi spontaanisti ystäväapuna, kun avuntarve ja avun tarjoamisen mahdollisuus kohtasivat kahvikupin ääressä spontaanisti.

Timosta tuli kahvilatoiminnan eräänlainen läsnäolovapaaehtoinen, mikä tarkoitti esimerkiksi uusien kahvilakävijöiden erityistä huomioimista. Timolle tuo rooli sopi hyvin, sillä hän oli aina ollut hyvä seuramies. Hän toimi samalla myös kahvilan spontaanina musisoijana ja sai toiminnan kautta monia uusia ystäviä. Samalla Timo alkoi myös rohkaistua ottamaan uusia askeleita lähisuhteidensa uudelleenrakentamiseksi. Hän liittyi myös seurakunnan kirkkomuusikon ohjaamaan pienimuotoiseen orkesteriin, joka pääsi pian esiintymään Yhteisvastuukeräyksen toritapahtumassa.

Timo oli löytänyt jälleen merkityksen tunteen elämäänsä.