Mikä seurakunnassani on tärkeää?

”Kirkko ei viestitä sanoja, vaan Jumalan rakastavaa todellisuutta, josta se todistaa sanoin ja teoin.”    Tapio Saraneva, teol.tri.

Hesari uutisoi jokin aika sitten Helsingin seurakuntien joutuvan ankaralle, jopa ennennäkemättömälle säästökuurille. Verotulojen menetysten ja jäsenkadon takia Helsingin seurakunnat menettävät noin sadan miljoonan euron vuotuisista tuloistaan noin 15 miljoonaa. Säästökuurin kohteeksi artikkelissa oli mainittu mm. toimitilat. Jopa neljäsosasta kiinteistöistä on tarkoitus luopua lähivuosina.

Varsinainen virtahepo olohuoneessa oli, että uutisessa ei mainittu, miten tämä vaikuttaisi kirkon henkilöstöön. Pakostihan se vaikuttaa siihen, mitä linjataan seurakuntien työn painopisteiksi ja missä tehtävissä väkeä halutaan pitää. Mikä katsotaan seurakunnan ydintyöksi ja mihin työhön laitetaan rahaa?

Tilanne on omiaan luomaan jännitteitä kirkon sisälle.  Jäsenkatokeskusteluissa on kirkon johto jo isommin tai pienemmin vihjannut, että jos rahaa ei ole, ei voi olla diakoniaakaan. Ei ole mahdollista jakaa avustuksia, jos ei ole varoja. Diakonia on kuitenkin paljon muuta kuin vain avustustyötä.

Viime syksyn seurakuntavaalien Parempi kirkko –kyselyssä seurakuntalaiset nostivat kirkon tärkeimmiksi tehtäviksi Helsingissä lapsi- ja perhetyön (40 %), nuorisotyön (33 %), jumalanpalvelukset (31 %) sekä diakonian (28 %) ja vanhustyön (28 %). Muut tehtävät saivat vastauksia seuraavasti: ”kaikki” (15 %), musiikkityö (14 %), yhteiskunnallinen työ (11 %), lähetystyö (6 %), aikuistyö (1 %), yksinäisten auttaminen (1 %), evankelioimistyö (1 %), Raamatun opetus (1 %), partio, rippikoulu, yhteisöllisyyden luominen, kasvatustyö (alle 1 %).

Samalla kun käsitys lähimmäisestä on osin kapeutumassa perheenjäseniin ja sukulaisiin, seurakuntalaiset kuitenkin näkevät diakoniatyön tärkeyden apua tarvitsevien ja vanhusten parissa.

Millaisen kirkon ja seurakunnan sinä haluat ja näet tärkeäksi?

Vanha juutalainen viisaus kuvaa yhdenlaista yhteisöä. Haikaraa kutsuttiin hasidaksi, hurskaaksi ja lempeäksi, koska se osoitti omilleen rakkautta. Jehudilta kysyttiin, miksi haikara kuitenkin kuului epäpuhtaisiin eläimiin. ”Koska se osoittaa rakkautta vain omilleen”, Jehudi vastasi.