Dialogia, Intuitiota, Arjen apua, Kantamista rukouksin, Oppimista, Näköaloja, Iloa ihmisyydestä, Armon äärellä viipymistä

Dialogia
Intuitiota
Arjen apua
Kantamista rukouksin
Oppimista
Näköaloja
Iloa ihmisyydestä
Armon äärellä viipymistä

Diakoniaa ei ole ilman dialogia. Suomalaisuudessa on paljon auki puhumattomia kummallisuuksia ja sitten on vielä tämä vaikea ja harvinainen kieli. Dialogi voi olla enemmän kuin keskustelua, se on parhaimmillaan kohtaamista ja syvää vuorovaikutusta, jossa kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi ja jokaisen mielipiteitä ja ihmisarvoa kunnioitetaan. Se voi olla arjen dialogia: hyvin ruohonjuuritasolla tapahtuvaa arjen asioiden jakamista tai vaikka arvoihin pohjautuvaa uskontodialogia, jossa keskustellaan kunnioittaen toisin uskovien kanssa.

Intuitio on nopeaa, herkkää reagointia asioihin, sanallisiin ja sanattomiin viesteihin vuorovaikutustilanteissa: käytössä kehittyvä lahja. Se on uskallusta olla avoin kehonkielelle ja tunnelmille. Se voi herättää kysymyksen ymmärsinkö sinut oikein? Oletko hämmentynyt? Suututtaako?

Arjen apua on asuntohakemuksen täyttäminen tai Kelan päätöksen selittäminen. Se on työhakemuksen täyttämistä yhdessä tai apua yrityksen perustamisvaiheessa. Joskus se on ruoka-avun hankkimista tiukassa tilanteessa elävälle.

Kun oma viisaus ja lohdutuksen sanat loppuvat, koen lohdullisena ja kannattelevana sen, että saan jättää kohtaamani ihmiset Jumalan käsiin tai rukoilla yhdessä heidän kanssaan. Toivon kadotessa huomaan oman rukouselämäni kasvavan potentiaalisesti. Voin itse tehdä vain parhaani ja toivon sen olevan riittävästi maailman hädän edessä.

Oppiminen ei lopu koskaan: mitä vanhemmaksi tulen, sen syvemmin tajuan kuinka rajalliset ovat tietoni ja taitoni. Joka päivä saan oppia lisää ihmisistä, kirkostamme, kulttuureista, työstäni ja itsestäni. Oppimisen ja haasteiden lisäksi on onneksi myös onnistumisia: työpaikkoja, oleskelulupia, Suomen kansalaisuuksia, opiskelupaikkoja, kielen oppimista, ystävyyksiä ja Pyhäinyhteyttä.

Näköaloja pienen ihmisen elämään, stereotypioiden taakse on tarjolla päivittäin. Olen saanut työni kautta ihania siskoja ja veljiä, päässyt sukeltamaan eri arabimaiden tapoihin ja makuihin kiitollisena kaikesta luottamuksesta. Uudenlaisia näköaloja myös rakkaan synnyinmaani nykytilaan saan viikoittain ja toisinaan kauhulla niitä katselen. YK:n ihmisoikeussopimuksen artiklat tuntuvat unohtuvan helposti ”muiden ” elämästä päätettäessä -eivätkä lasten oikeudetkaan aina tarkoita kaikkia lapsia. Syitä kirjoittamiseen riittää enemmän kuin riittää aikaa tai merkkejä.

Ihmisyys meitä yhdistää, vaikka taustat olisivat mitkä. Samaa ihmiskuntaa olemme ja samaa planeettaa asumme. Syvän ilon hetkiä on koettu tämän yhteyden äärellä, vaikka yhteistä kieltä ei aina olisikaan.

Armon asiallahan tässä ollaan, ansaitsemattoman Rakkauden äärellä pieninä ihmisiä suuren Jumalan kasvojen edessä. Rakastamassa sillä Rakkaudella, jonka lahjaksi saamme.