Saavutettavuudesta osallisuuteen

Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä.

(Tommy Tabermann)

Ajatuksia 5.10.2017 Mika Lahdensivun Saavutettavuudesta osallisuuteen seminaarin tiimoilta

Tulla nähdyksi ja kuulluksi, tulla kohdatuksi, erään ikääntyneen vapaaehtoisen sanoin tulla kelvatuksi…

Meidän jokaisen perustarve, olla olemassa, olla jollekulle merkittävä. Kuinka siis tukea elämän tärkeintä tarvetta, olla olemassa, kuinka jakaa ja saada tuntea lähimmäisen rakkautta?

Vuosien varrella on laaja-alaisesti kiinnitetty huomiota esteettömyyteen, rakennettu pyörätuoliluiskia, levennetty oviaukkoja, madallettu kynnyksiä ja bussien lattioita, avattu ovia ja esitetty kutsuja kaikille tulla sisään. Riittääkö kuitenkaan liikuntakykyä rajoittavien esteiden poistaminen kaikille mahdollisuuksia tulla nähdyksi, tulla kohdatuksi? Eriarvoisuutta ja näkymättömyyttä lisäävät myös tiedon saavutettavuus ja taloudellinen saavutettavuus, tai pikemminkin saavutettamattomuus. Oletuksien ja ennakkoluulojen keskellä sivuun ja yksin jäämisen kokemuksien lisääntyessä, joudumme miettimään, kuinka tukea kaikkien mahdollisuutta olla osallisena, olla olemassa jollekulle merkittävä. Osallisuus, mukana olemisen kokemus, on kokemus, joka parhaimmassa tapauksessa vahvistaa luottamusta itseen ja toisiin sekä lievittää pelkoja ja rakentaa yhteistä hyvää.

Mukana olemiseen, yhdessä tekemiseen ei riitä pelkkä esteettömyys eikä saavutettavuus, vaan tarvitaan yhdessä tekemisen meininkiä,  jokin yhteinen asia, jonka äärelle kokoonnutaan, kohtaamaan toisia ihmisiä, jakamaan omia tarinoita ja kokemuksia. Kuinka näitä kynnyksiä madalletaan, kuinka kavennetaan eriarvoisuutta? Kuinka olla kaikin tavoin esteettömiä, saavutettavia, avoimia, vastaanottavia ja kiinnostavia? Mikä siis voisi olla se jokin yhteinen yhdistävä asia?

Ihminen! Lähimmäinen. Kysymys, kuinka sinä voit, ja aito kiinnostus, läsnäolo, arvostava vuorovaikutus, kuunteleminen ja kuuleminen, anteeksi anto, kiittäminen. Pieniä virikkeitä kohti suurempia kokemuksia, kohti osallistumisen kokemuksia ja yhdessä tekemistä.  Jokainen on tervetullut omana itsenään, omilla tiedoillaan ja taidoillaan, omalla kokemuksellaan ottamaan osaa, erilaisiin ryhmiin, tapahtumiin sekä jakamaan kokemuksia ja kertomaan omaa tarinaansa.

Kaikkien kirkko – kirkko kaikille. Kohdataan jokainen arvokkaana, tärkeänä ihmisenä, itsenään, lähestytään itseämme ja toisiamme. Kristittyjen peruselämän keskeinen osa on lähimmäisenä toimiminen, niin oman lähipiirimme kuin myös muiden ihmisten parissa. Ollaan siis ihmisiä toinen toisillemme. Tehdään yhdessä. Istutaan saman pöydän ääreen, annetaan jokaiselle mahdollisuus kertoa omaa tarinaansa. Annetaan ihmisille mahdollisuus löytää yhteisiä mielenkiinnon ja mielekkään toiminnan paikkoja. Seurakuntien toiminnassa on mukana myös vapaaehtoisia  monin eri tavoin  tekemässä hyvää, tuottamassa iloa ja mielen piristystä ja saamassa itselleen uusia kokemuksia ja jakamassa lähimmäisen rakkautta. Yhteisen tekemisen kautta yksinäisyyden ja syrjäytymisen tunteet lievittyvät, syntyy uusia ystävyyksiä, tullaan tutuiksi ja rakennetaan yhdessä suurempaa, monipuolisempaa Meitä.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Näkökulmat yhteen!

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Happy D-day! Syyskuun ensimmäisen päivän tienoilla vietetään omaa diakoniatyöntekijöiden ja diakonian viran päivää. Tänä vuonna päivä on tarkalleen tämän kirjoituksen julkaisupäivänä. Hyvää D-päivää siis. Diakonian tehtäviä on sangen monenlaisia. Itse toimin parhaillaan diakonian kehittämisen parissa Helsingin kaupungin ja seurakuntayhtymän yhteisessä kaksivuotisessa Ruoka-avun kehittämishankkeessa. Hanke on kokonaisuudessaan hyvin monimuotoinen. Tässä…

  • ”En olisi ikinä uskonut joutuvani tänne”

    Jaa myös muille: Lisää Pyörällisiä ostoskärryjä on paikalla tungokseen asti. Ei, nyt ei olla Tallinnan-laivaterminaalissa, vaan Myllypuron elintarvikejakelun jonossa. Jakelu käynnistyy aamuyhdeksältä. Jo ennen sitä jono kiemurtelee näkymättömiin korttelin ympäri. Tänäänkin on nälkä. ”Jouduin jäämään varhaiseläkkeelle. Tulot tippuivat, mutta menot jäivät, joten pakko välillä hakea täältä helpotusta ruokapöytään. En olisi ikinä uskonut joutuvani tänne!” sanoo…

  • Mitä ikäihmiset ovat minulle opettaneet?

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Ihailen niitä vanhuksia, joiden silmäkulmassa edelleen vilkkuu 15-vuotias. Ihailen niitä ikäihmisiä, jotka vaikeasta lapsuudesta tai nuoruudesta huolimatta ovat saaneet elämänsä kuntoon. Kunnioitan heitä, jotka eivät ole saaneet elämäänsä kuntoon ja silti porskuttavat eteenpäin vuosi toisensa jälkeen. Ihailen niitä ikääntyneitä, jotka vääryyksiä kohdattuaan eivät ole katkeroituneet tai siirtäneet kohtaamaansa pahaa…

  • Diakoniatyötä Someron tapaan

    Jaa myös muille: 285 Jakoa Lisää ”Ihmisten huolet ovat pitkälti samoja paikasta riippumatta: yksinäisyyttä, työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia, mielenterveysongelmia ja muita sairauksia. Juurettomuutta en ole Somerolla niinkään havainnut. Koti- ja laitoskäyntejä on enemmän ja välillä verenpaineen mittauksia, jotka nekin kuuluvat täällä diakoniatyöntekijän toimenkuvaan”, vertailee Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöstä Someron seurakuntaan siirtynyt diakonissa Ulla Mäenpää. ”Aloitin Someron seurakunnassa 1.6.2015 määräaikaisena…

  • Kaipaus järkkymättömän turvan äärelle

    Jaa myös muille: 40 Jakoa Lisää Seurakunta ujostelee liikaa Jumalasta puhumista, on diakonian kokemusasiantuntija Sanna huomannut. Kun aloitin puoli vuotta sitten pestini seurakunnassa kokemusasiantuntijana, kipuilin monen asian kanssa. Tarinaani voit tutustua edellisessä blogikirjoituksessani. Olen aina pitänyt evankelis-luterilaista seurakuntaa sallivana ja neutraalina, hyväntekeväisyysjärjestön kaltaisena tahona, mutta hengeltään hiukan vaisuna. Silti, taustani huomioiden, hämmästelin, kuinka olin ajautunut…

  • Köyhät, sairaat ja äänestäminen

    Jaa myös muille: 87 Jakoa Lisää Viikko tai pari ennen eduskuntavaaleja silmiini osui lehtijuttu, jota varten oli haastateltu akatemiatutkija Hanna Wassia. Wass kertoi, että sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu huono-osaisten äänestävän passiivisemmin kuin hyväosaisten. Toisaalta tiedetään, että pitkäaikaissairaat ja köyhät äänestävät – silloin kun äänestävät – mieluummin vasemmistolaisen politiikan puolesta. Tämä asetelma nosti…

Yksi kommentti

  1. Ihanaa Katri <3! Tuollaista kirkkoa kohti matkataan
    , yhdessä tehden ja kohdaten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.