Saavutettavuudesta osallisuuteen

Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä.

(Tommy Tabermann)

Ajatuksia 5.10.2017 Mika Lahdensivun Saavutettavuudesta osallisuuteen seminaarin tiimoilta

Tulla nähdyksi ja kuulluksi, tulla kohdatuksi, erään ikääntyneen vapaaehtoisen sanoin tulla kelvatuksi…

Meidän jokaisen perustarve, olla olemassa, olla jollekulle merkittävä. Kuinka siis tukea elämän tärkeintä tarvetta, olla olemassa, kuinka jakaa ja saada tuntea lähimmäisen rakkautta?

Vuosien varrella on laaja-alaisesti kiinnitetty huomiota esteettömyyteen, rakennettu pyörätuoliluiskia, levennetty oviaukkoja, madallettu kynnyksiä ja bussien lattioita, avattu ovia ja esitetty kutsuja kaikille tulla sisään. Riittääkö kuitenkaan liikuntakykyä rajoittavien esteiden poistaminen kaikille mahdollisuuksia tulla nähdyksi, tulla kohdatuksi? Eriarvoisuutta ja näkymättömyyttä lisäävät myös tiedon saavutettavuus ja taloudellinen saavutettavuus, tai pikemminkin saavutettamattomuus. Oletuksien ja ennakkoluulojen keskellä sivuun ja yksin jäämisen kokemuksien lisääntyessä, joudumme miettimään, kuinka tukea kaikkien mahdollisuutta olla osallisena, olla olemassa jollekulle merkittävä. Osallisuus, mukana olemisen kokemus, on kokemus, joka parhaimmassa tapauksessa vahvistaa luottamusta itseen ja toisiin sekä lievittää pelkoja ja rakentaa yhteistä hyvää.

Mukana olemiseen, yhdessä tekemiseen ei riitä pelkkä esteettömyys eikä saavutettavuus, vaan tarvitaan yhdessä tekemisen meininkiä,  jokin yhteinen asia, jonka äärelle kokoonnutaan, kohtaamaan toisia ihmisiä, jakamaan omia tarinoita ja kokemuksia. Kuinka näitä kynnyksiä madalletaan, kuinka kavennetaan eriarvoisuutta? Kuinka olla kaikin tavoin esteettömiä, saavutettavia, avoimia, vastaanottavia ja kiinnostavia? Mikä siis voisi olla se jokin yhteinen yhdistävä asia?

Ihminen! Lähimmäinen. Kysymys, kuinka sinä voit, ja aito kiinnostus, läsnäolo, arvostava vuorovaikutus, kuunteleminen ja kuuleminen, anteeksi anto, kiittäminen. Pieniä virikkeitä kohti suurempia kokemuksia, kohti osallistumisen kokemuksia ja yhdessä tekemistä.  Jokainen on tervetullut omana itsenään, omilla tiedoillaan ja taidoillaan, omalla kokemuksellaan ottamaan osaa, erilaisiin ryhmiin, tapahtumiin sekä jakamaan kokemuksia ja kertomaan omaa tarinaansa.

Kaikkien kirkko – kirkko kaikille. Kohdataan jokainen arvokkaana, tärkeänä ihmisenä, itsenään, lähestytään itseämme ja toisiamme. Kristittyjen peruselämän keskeinen osa on lähimmäisenä toimiminen, niin oman lähipiirimme kuin myös muiden ihmisten parissa. Ollaan siis ihmisiä toinen toisillemme. Tehdään yhdessä. Istutaan saman pöydän ääreen, annetaan jokaiselle mahdollisuus kertoa omaa tarinaansa. Annetaan ihmisille mahdollisuus löytää yhteisiä mielenkiinnon ja mielekkään toiminnan paikkoja. Seurakuntien toiminnassa on mukana myös vapaaehtoisia  monin eri tavoin  tekemässä hyvää, tuottamassa iloa ja mielen piristystä ja saamassa itselleen uusia kokemuksia ja jakamassa lähimmäisen rakkautta. Yhteisen tekemisen kautta yksinäisyyden ja syrjäytymisen tunteet lievittyvät, syntyy uusia ystävyyksiä, tullaan tutuiksi ja rakennetaan yhdessä suurempaa, monipuolisempaa Meitä.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Katri Kulmala (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • ”Kari, nyt sinun ei tarvitse kiirehtiä enää ikinä mihinkään”

    Jaa myös muille: 14 Jakoa Lisää ”Tervetuloa kirkkooni”, toivotti Kari meidät tervetulleeksi kotiinsa. Kari lepäsi vuoteellaan, vyötäröstä alaspäin halvaantuneena ja kertoi meille elämäntarinansa. Kari harrasti nuorena menestyneesti seiväshyppyä ja oli 16-vuotiaiden sarjassa tilastoykkönen. Hän menestyi myös kansainvälisissä kilpailuissa. Eräänä vuonna Kari loukkaantui niin, että EM- kisat jäivät välistä ja sen myötä koko kilpaurheilu-ura jäi taakse….

  • Arvot (on)

    Jaa myös muille: 14 Jakoa Lisää Istun Pyhän Jysäyksen seurakuntatalon toimistossa ja kuuntelen äidin kertomusta. Hän järkyttyi, kun Lastenklinikan osastolääkäri tiukkasi häneltä, että potilastietoihin on kirjattava tieto montako kertaa hänen poikansa ylipäätään elvytetään. Luvun kirjaamiseen äiti ei suostunut, kysyi lääkäriltä, että lopetettaisiinko niin kuin koira? Lapsi oli joutunut tehohoitoon vaikean epilepsiakohtauksen jälkeen, kun päivystyksessä liian…

  • Älä yritä!

    Jaa myös muille: 14 Jakoa Lisää Näin sanoisin nuorelle itselleni auttamistyöni alkutaipaleella. Yritin liikaa. Vuosien kuluessa yrittämisen tilalle on tullut enemmän olemista. Samalla olen huomannut, että olemisesta on diakonille paljon enemmän hyötyä. Ei kannata niin kiivaasti yrittää. Yrittää ratkoa ongelmia, vaikka väkisin. Se tuottaa harvemmin muuta kuin pettymystä. Se turhauttaa. Kun ei todellakaan aina pysty…

  • Sydämen vapaus kaikille

    Jaa myös muille: 14 Jakoa Lisää Kenttäpiispa kirjoitteli, järkytyin! Onko tuo todella hänen käsityksensä kristityn vapaudesta? Että naisen paikka on synnyttäjänä ja perheen hoivaajana? Minulle Kristus edustaa aikansa radikaalia, jolle kaikki ihmiset olivat samanarvoisia ja se on kristittynä elämisessä minulle luovuttamatonta. Tuohon aikaan väestöönkin laskettiin vain vapaat miehet: naisia ja lapsia tai orjia ei välitetty…

  • Jos et tunne, älä tuomitse

    Jaa myös muille: 14 Jakoa Lisää Jokainen on oman elämänsä sankari. Uskomalla itseensä pääsee eteenpäin, pystyy mihin vain. Köyhät ovat heikkoja eivätkä ole uskoneet unelmiinsa, eivät ole jaksaneet yrittää. Onneksi minä en kuulu heihin. Minä olen tehnyt jatkuvasti töitä menestykseni eteen. Olen onnistuja, koska haluan olla onnistuja. Ensimmäinen kappale sisältää vaarallisia ajatuksia. Ajatuksia siitä, että jokainen, jolla…

  • Milloin viimeksi muistit eläviä?

    Jaa myös muille: 14 Jakoa Lisää Lauantaina vietettiin pyhäinpäivää ja kymmenet tuhannet kynttilät syttyivät suomalaisilla hautausmailla. Läheisen menettämisen suru on ajassa virtaava, muuntuva olotila. Läheistään voi surra jo tämän elossa olon aikana, jos hän sairastaa pitkään tai hiipuu hiljaa pois muistisairautensa myötä. Läheistään voi surra päiviä, viikkoja, kuukausia tai vuosia. Suru voi siirtyä, jos sille…

Yksi kommentti

  1. Ihanaa Katri <3! Tuollaista kirkkoa kohti matkataan
    , yhdessä tehden ja kohdaten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.