Anna tukesi jokaiselle uhrille: pukeudu torstaisin mustaan #Thursdays in Black

Seksuaalisen tai sukupuolittuneen väkivallan uhriksi joutuminen jättää pitkän ja kipeän jäljen. Usein niin kipeän ja häpeällisen, että siitä ei oikein tahdota ollenkaan puhua. Uhreja myös syyllistetään tapahtuneista. Moni heistä onkin vuosia yksin ja hiljaa kipunsa kanssa. Harva tekee koskaan rikosilmoitusta, varsinkaan silloin jos tekijä on tuttu -kuten surullisen usein on.

Oletko sinä kohdannut tällaista tai kuullut tällaisesta? Minä olen kuullut seksuaalisesta kaltoinkohtelusta niin töissä kuin ystäväpiirissäni ja itsekin olen sitä nuoruudessani kokenut. En ole yksin, surullisen monia kohtalotovereita elää tässäkin maassa -puhumattakaan siellä, missä raiskausta käytetään sodankäynnin välineenä.

On olemassa tapa murtaa hiljaisuus, tapa jolla sinäkin voit antaa tukesi sukupuolittuneesta väkivallasta kärsivälle/kärsineelle:
Pukeutumalla  torstaisin mustiin vaatteisiin voit viestiä olevasi kärsivän vierellä,  et tuomitse, rohkaiset hakemaan apua, teet osaltasi tätä kaltoinkohtelua näkyväksi. Julkaisemalla kuvan itsestäsi Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa tunnuksella # Thursdays in Black  saavat muutkin kuulla tästä.  Vastuuviikon sivuilta löydät lisätietoa suomeksi – ja vaikka Vastuuviikko tältä vuodelta menikin, niin myötäelämisen ei tarvitse päättyä tähän. Joskus pienet teot voivat olla niitä kaikkein suurimpia rakkauden osoituksia.

Tiedäthän, että tukea tarjoaa esimerkiksi  Raiskauskriisikeskus Tukinainen? Keskusteluapua ja tukea löydät myös jokaisesta evankelisluterilaisesta seurakunnasta. Voit puhua mistä vain elämäsi asioista luottamuksella kahden kesken diakoniatyöntekijälle, nuorisotyöntekijälle tai papille.  Kirkon Palvelevassa puhelimessa koulutetut vapaaehtoiset ja kirkon työntekijät ovat sinuakin varten. Rikosuhripäivystyksestä saat asiantuntevaa apua käytännön asioissa, jos sinä tai joku tuttusi on joutunut rikoksen uhriksi.

Lähdetkö jo ensi torstaina tukijaksi pukeutumalla mustiin -ja kerrot vaikka vain  yhdelle ihmiselle miksi teet niin? Olisit vähän enemmän turvaverkko toiselle, osa uskollisuuden ketjua. Tai jos sinä kovia kokenut uskaltaisit viimein tarttua käteen, joka sinua kohti ojentuu auttamaan? Et ole yksin, ei kukaan lopulta ole, jos uskaltaa pyytää apua -vaikka sitten joskus sitkeästikin.

Risto Kormilainen on kirjoittanut:

"Turvaverkkoja olemme toisillemme, 
yhteyteen solmittuja näkymättömin
langoin ja punoksin 
tietoisuus ihmisenä olemisesta 
syntyy yhteydessä Jumalaan ja toisiin ihmisiin. 
Käsi tarttuu käteen, rakkaus virtana viestii 
otteen pitävyydestä, pysyvyydestä 
vaikeuksien kahleiden alla. 
Turvaverkko on Jumalan käsiin 
kirjoitettu;
elämän huojuva keula 
väliin aaltojen alle painuva, 
sumuun peittyvä tuuli viskoo hajalle solmitut punokset, 
kirskuvat köydet kuolemassa katkeavat 
kuin viljapellon jylhä korsi rankkasateen alla musertuu. 
Jumalan takoma uskollisuuden ketju 
ei katkea tuulessa polvesta polveen, 
läpi tiimalasin hennosti väreilevän hiekan 
puhaltaa Jumalan valon tuuli 
viisaus ja hyvyys 
sydämen hiljaiseen suruun 
lohdutuksen aamuksi 
tyhjien ruukkujen janoon."