Miehen kengät kiveyksellä, varjo edessä

Kivinen tie suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi

On työkykyä ja työhalua ja vieläpä työpaikka alalla, jolla Suomessa on työvoimapula. Helppo yhtälö työllistyä? Ei todellakaan. Noilla perusteilla ei Suomessa vielä oleskelulupaa saa eikä niin ollen ole oikeutta työntekoon. Jäät paperittomaksi.

Paperittomina elää Suomessa moninainen joukko ihmisiä. Se voi olla paras vaihtoehto monen huonon vaihtoehdon joukosta. Toiset voivat pelätä turvallisuutensa puolesta kotimaassaan ja toiset haluavat elää läheistensä kanssa samassa maassa. Monet haluaisivat työskennellä Suomessa, mutta ulkomaalaislainsäädännön tiukat vaatimukset estävät sen. Paperittomaksi voi päätyä esimerkiksi kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen jälkeen tai jos viisumi tai oleskelulupa on umpeutunut.

Ihmiset ovat hädissään, väsyneitä ja tuskastuneita siihen, että lupaprosessit etenevät hitaasti, työtä ei saa tehdä eikä pääse jatkamaan tai aloittamaan opintoja. Joskus myös perheenjäsenet joutuvat elämään erossa toisistaan, eri maissa. Tätä jatkuvaa epävarmuutta ei moni meistä osaa edes kuvitella.

Lue Sarahin koko tarina Pullakirkon plokikirjasta (Hermannin diakoniatalon Varustamon blogi).

EDIT 13.9.2022: Sarah sai lopultakin oleskeluluvan tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen eli hänen osaltaan paperittomuus on päättynyt.

Kirjoittaja Maarit van Santen työskentelee paperittomia auttavan Turvaverkko-projektin projektipäällikkönä.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Ihmisten kalastaja

    Jaa myös muille: 243 Jakoa Lisää Aurinko paistaa. On keväinen sunnuntaiaamu. Kuuntelen juna-asemalla kotiseutuni kirkonkellojen kutsua. Ihana sunnuntaiaamun rauha. Astun junaan ja lähden kohti uutta työpäivää. Kävelen asemalta kohti työpaikkaani, Kampin kappelia. Seisahdun hetkeksi kappelin edustalle ja katselen onnellisena työpaikkaani. Siinä se on: paikka, jossa saan tehdä työtä, jota rakastan ja jossa saan palvella Jumalaani. Meitä…

  • Asunnoton = Näkymätön?

    Jaa myös muille: 164 Jakoa Lisää Aloitin työt kesäkuussa 2023 Hermannin Diakoniatalon Varustamolla. Kokemusta diakoniatyöstä ja sosiaalialalta oli ennen tätä työtä reilun 14 vuoden verran, mutta ensi kertaa pääsin hiukan syvemmin asunnottomuusteemaan käsiksi. Eteeni tulivat kysymykset siitä, missä asunnoton ihminen nukkuu Suomen talvessa? Etenkin nyt, kun on ollut kylmiä pakkasjaksoja. Mitä hän syö ja missä…

  • Poltetun maan lapset

    Jaa myös muille: Lisää Yläasteen ensimmäisellä historian tunnilla historian opettaja sanoi luokallemme, että pitää ymmärtää historiaa, jotta voi ymmärtää nykyihmistä. En muista miten tuo lause aukeni minulle silloin. Aukeniko mitenkään. Nyt työssäni huomaan katsovani ihmisten tarinoiden kautta usein historiaan, jota en ole itse elänyt. Historiaan jota edes omasta elämästään puhuvat ihmiset eivät ole eläneet. Historian…

  • Julkinen anteeksipyyntö teki vaikutuksen

    Jaa myös muille: 171 Jakoa Lisää Espoon seurakuntien diakonian vaikuttajaryhmä järjesti paneelikeskustelun viime lokakuussa. Teemana oli Kuka kuuntelee köyhää lasta. Keskustelu järjestettiin kauppakeskus Isossa Omenassa, Palvelutorin stagella. Tavoitteenamme oli tuoda päättäjille esiin tilanteita ja ihmisten kertomuksia, niitä mitä diakonian arkinen avustustyö kohtaa. Saimme hyvät paneelikeskustelijat mukaan erilaisine taustoineen. Pidimme ja pidämme tärkeänä, että päättäjät ja…

  • Näetkö valon?

    Jaa myös muille: 112 Jakoa Lisää ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Niin tuttuja sanoja Raamatusta, kaikista lapsuuden jouluista, kun ei juuri mitään ymmärtänyt, mutta odotti joulua. Käsi siskon kädessä kirkon penkissä, hartaus radiosta, tai sanat koulun kuusijuhlassa. Kansa näkee suuren valon. Pimeyden keskelle tulee valo….

  • Sinäkö puolustaja?

    Jaa myös muille: 40 Jakoa Lisää Vaikeinta elämässä eivät ole omat murheet – vaikeinta on nähdä rakastamansa ihmisen kärsivän pystymättä häntä auttamaan. Muistan jo teininä pysähtyneeni ajatelman ääreen: en muista tarkkaa sanamuotoa enkä kirjoittajaa, mutta tuo puhutteli. Tuollaisessa tilanteessa on moni vanhempi, jonka lasta kiusataan. Tuntuu, että voisi olla valmis antamaan vaikka oikean kätensä, että…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.