Pullantuoksu lähentää ihmisiä

Pullantuoksu lähentää ihmisiä

KirjoittanutVieraskynä

Omakotisäätiö kutsui Puotilan eläkeläiset Ystävänpäiväkahville. Hyvä tunnelma syntyi kahvin ja pullan ääressä. Tämä tilaisuus ja edellisen päivän leipominen olivat osa valtakunnallista Yhteinen keittiö-hanketta. Paikalla oli mukavasti väkeä, noin 30 henkilöä. Pianomusiikki oli viihdyttävää ja välillä innostuimme laulamaankin. Saimme tietoa Puotilassa toimivista muista hankkeista. Seurakunta kutsui Vartiokylän kirkolle maanantaisin syömään edullisesti. Kuulimme mahdollisuuksista osallistua Omakotisäätiöllä jumppaan…

Ihmisten kalastaja

Ihmisten kalastaja

KirjoittanutVieraskynä

Aurinko paistaa. On keväinen sunnuntaiaamu. Kuuntelen juna-asemalla kotiseutuni kirkonkellojen kutsua. Ihana sunnuntaiaamun rauha. Astun junaan ja lähden kohti uutta työpäivää. Kävelen asemalta kohti työpaikkaani, Kampin kappelia. Seisahdun hetkeksi kappelin edustalle ja katselen onnellisena työpaikkaani. Siinä se on: paikka, jossa saan tehdä työtä, jota rakastan ja jossa saan palvella Jumalaani. Meitä on tänään sunnuntaina töissä Helsingin kaupungin…

Unelmieni diakoniatyötä

Unelmieni diakoniatyötä

KirjoittanutVieraskynä

Valmistun toukokuussa 2017 sosionomi (AMK) –diakoniksi Diak-ammattikorkeakoulusta. Ryhdyin hetkeksi unelmoimaan, millaisessa työssä tulevaisuudessa toivoisin työskenteleväni. Tässä päivästä tulee hyvä. Metro on täynnä töihin kiiruhtavia. Olen onnekas ja yksi heistä. Saan tehdä unelmieni työtä. Viedä toivon, armon ja elämän merkityksellisyyden viestiä. Voiko olla mitään hienompaa? Metro saavuttaa määränpääni ja suuntaan Hyvinvointitaloon. Tänä aamuna kohtaan jo tutuksi tulleita…

Yksinäisyys on vuotava haava

Yksinäisyys on vuotava haava

KirjoittanutVieraskynä

”Suomalaisten todellinen perusturva ovat toiset ihmiset, jotka vaikeina aikoina kannattelevat ja hyvinä aikoina iloitsevat mukana. Yksinäisyys on tuossa perusturvassa oleva vuotava haava ja ammottava aukko.” Näin kirjoittaa sosiologi Juho Saari toimittamassaan kirjassa Yksinäisten Suomi, joka ilmestyi syksyllä 2016. Teoksessa yksinäisyyttä analysoidaan yhteiskunnallisena ilmiönä ja mm. pohditaan sen vaikutusta hyvinvointiin ja terveyteen. Saaren mukaan yksinäisyys heikentää…

Onko ihmisen arvo kiinni kyvystä tehdä työtä?

KirjoittanutVieraskynä

Työnteko on suomalaisessa yhteiskunnassa arvostettua: ”Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. Aivan kuin ihminen olisi kokonainen vasta silloin, kun hän on kykenevä työhön ja elättämään itse itsensä. Miten alentavaan asemaan tämä saattaa kaikki sairastavat, vammaiset, masentuneet tai pitkään ilman työtä olleet ihmiset. Kenen tahansa kohdalle voi osua vastoinkäymisiä, jotka vaikuttavat myös työkykyyn, joko…

Näkökulmia kristilliseen vertaistukeen

KirjoittanutVieraskynä

Virpi on entinen päihderiippuvainen ja eräs Vuosaaren seurakunnan vapaaehtoinen. Hän kertoo seuraavassa kristillisen vertaistukiryhmän toiminnasta Vuosaaressa. ”Vaikka päihdetyön määrärahoja on vuosi vuodelta leikattu mm. hoitopaikkoja lakkauttamalla, toimii onneksi erilaisia vertaistukiryhmiä, kuten AA, NA ja AAL. Vapaaehtoisvoimin pyörivät ryhmät ovat pitkälti omavaraisia ja mihinkään organisaatioon sitoutumattomia. Ainoa ehto jäsenyyteen on oma halu raittiuteen ”päivä kerrallaan”. Ryhmissä…

Diakoniatyötä Someron tapaan

KirjoittanutVieraskynä

”Ihmisten huolet ovat pitkälti samoja paikasta riippumatta: yksinäisyyttä, työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia, mielenterveysongelmia ja muita sairauksia. Juurettomuutta en ole Somerolla niinkään havainnut. Koti- ja laitoskäyntejä on enemmän ja välillä verenpaineen mittauksia, jotka nekin kuuluvat täällä diakoniatyöntekijän toimenkuvaan”, vertailee Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöstä Someron seurakuntaan siirtynyt diakonissa Ulla Mäenpää. ”Aloitin Someron seurakunnassa 1.6.2015 määräaikaisena diakoniatyöntekijänä. On ollut mielenkiintoista tutustua työn…

Me tämän päivän fariseukset

KirjoittanutVieraskynä

Olin tänään asioilla kaupungilla, kun kaksi näkemääni henkilöä pysäytti miettimään omaa sydämen kovuutta. Katua ylittäessäni edelläni meni pyörätuolilla tummaihoinen mies, jonka toinen jalka oli amputoitu pienen jalan tyngän törröttäessä paljaana. Mies piti kädessään kertakäyttömukia, johon ohikulkijat olivat heittäneet muutaman lantin. Säpsähdin näkyä, mutta jatkoin matkaa. Hetken kuluttua omatuntoani alkoi kolkuttaa ja palasin takaisin antamaan lanttini. Miehen kohtalo…