Onko ihmisen arvo kiinni kyvystä tehdä työtä?

Työnteko on suomalaisessa yhteiskunnassa arvostettua: ”Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. Aivan kuin ihminen olisi kokonainen vasta silloin, kun hän on kykenevä työhön ja elättämään itse itsensä. Miten alentavaan asemaan tämä saattaa kaikki sairastavat, vammaiset, masentuneet tai pitkään ilman työtä olleet ihmiset.

Kenen tahansa kohdalle voi osua vastoinkäymisiä, jotka vaikuttavat myös työkykyyn, joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Jos et pysty sataan prosenttiin, etkö ole minkään arvoinen? Samaan aikaan luemme niistä, jotka uupuvat kun työssä vaaditaan jatkuvasti 150 prosentin suoritusta.

On suuri joukko työttömiä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, jotka haluaisivat käydä töissä ja ansaita itse rahaa yhteiskunnan tukien sijaan. Helsingin seurakunnissa käynnistettiin noin puolitoista vuotta sitten Työtä kohti –projekti, jotta seurakunnat voisivat tukea ja työllistää osatyökykyisiä tai muuten pitkään ilman työtä olleita ihmisiä. Vaikka seurakuntien nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa vakituisia työpaikkoja aukeaa harvoin, voidaan usein tarjota edes joksikin aikaa pientäkin osa-aikaista työtä ihmiselle, joka tarvitsee tukea työhön pääsyyn. Näin hän saa sen ensimmäisen askeleen kohti työelämää.

Työllä on rahallisen korvauksen lisäksi paljon suurempi vaikutus. Vaikkapa avustamalla iltapäiväkerhon välipalan valmistelussa päivittäin parin tunnin ajan, voi mielenterveyskuntoutuja saada valtavasti sisältöä elämään. Työyhteisöllä on lisäksi iso sosiaalinen merkitys. Yhteisten tavoitteiden eteen ponnistelu luo yhteishenkeä. Mielekäs työ vahvistaa itsetuntoa, ylläpitää omanarvontuntoa ja luo osallisuutta.

Eräs seurakuntaan työllistynyt kertoi, kuinka mahtavalta tuntui astella aamulla bussipysäkille ja ajatella olevansa osa sitä suurta työmatkalaisten joukkoa, joka vaeltaa kodeista työpaikoille. Tuntuu ihanalta olla tarvittu, odotettu ja luotettu.

Monesti puhutaan suomalaisesta, periluterilaisesta työmoraalista, joka velvoittaa meitä raatamaan otsa hiessä. Luterilainen käsitys työstä on todellisuudessa aika erilainen: Martti Lutherin mukaan työn oikeutus nousee siitä, mitä hyvää se tuottaa yhteisössä. Työllä ei siis ole itseisarvoa, ja se antaa vain yhden roolin ihmisen elämään.

Meillä jokaisella on muitakin tärkeitä tehtäviä, jotka tuovat esille Jumalan maailmassa toteuttamaa huolenpitoa. Olemalla hyviä ja rakastavia ystäviä, puolisoita, läheisiä ja naapureita teemme todeksi Jumalan hyvyyttä. Nämä tehtävät ovat mielestäni paljon tärkeämpiä kuin työntekijän ja ansaitsijan rooli.

Onneksi Jumala ei arvioi meitä kristittyjä raskaan raatamisen tai paksun tilipussin lähtökohdasta. Vaikka työtä ei löytyisi, saamme luottaa olevamme turvassa. Taivaallinen Isämme ei vahdi työsuorituksiamme, vaan kysyy, rakastammeko Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuten itseämme.

Lue lisää Työtä kohti -projektista:
http://www.valomerkki.fi/uutiset/harva-meista-on-rautaa-mutta-tyonteko-onnistuu

Anna Hästö, diakoni, Työtä kohti -projektityöntekijä, Helsingin seurakuntayhtymä

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Joulu vähävaraisena

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Kirjoitus julkaistaan nimettömänä. Metsästämme äidin kanssa ilta-alennuksia. Tulemme puoli tuntia ennen kellon vaihtumista etsimään oransseja ja keltaisia tarroja. Usein löytyy jotain, joskus paremmin toisinaan huonommin. Kerran löytyi todellinen apaja kun kauppa tyhjensi kokonaisen hyllymitan verran elintarvikkeita. Sitä oli niin vaikea uskoa että piti kysyä kassalta kaksi kertaa. Yleensä mukaan…

  • Ripari kuuluu kaikille

    Jaa myös muille: 71 Jakoa Lisää ”Kun Jumala sanallaan sinutkin loi, hän tarkoitti samalla näin: sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua!” Tuo laulu kajahtaa iloisesti Karjaan kirkossa vieraillessani kesäkuussa kehitysvammaisten rippileirillä. Laulun sanat saavat jotenkin erityisen painavan merkityksen tuossa ihanassa nuorten joukossa. Kehitysvammatyön pappi Heli Ojalehto kertoo, että kehitysvammaisten ripariopetuksessa…

  • Voi ei, muutto! Miten siitä selviää?

    Jaa myös muille: 68 Jakoa Lisää Pääsin auttamaan asiakasperhettä muutossa. Muutto oli ponnistus, koska siivottavaa riitti, perheen talous oli tiukilla ja aikataulu oli napakka. Muutto sujui lopulta hyvin, mutta kuormitti perhettä monella tavalla. Moni tunnistaa muuttohässäkän tutut elementit: pakkaamisen lisäksi karsitaan, siivotaan, ratkotaan ongelmia ja luovutaan totutusta. Elämää ei aina voi suunnitella, ja muutto voi…

  • Itä-Helsinki – Suomen paras paikka kasvattaa lapset

    Jaa myös muille: 103 Jakoa Lisää Muutin perheeni kanssa Itä-Helsinkiin kahdeksan vuotta sitten. Olin saanut Vartiokylän seurakunnasta töitä ja halusin lyhentää työmatkaani. Ei muutto nyt aivan uskonhyppy ollut, mutta jonkinlainen askel tuntemattomaan. Olimme puolisoni kanssa asuneet opiskeluaikana Helsingin keskustassa ja sitten valmistumisen jälkeen kuusi vuotta Espoossa. Itä-Helsinki oli lähinnä tuntematonta ja tutkimatonta seutua, johon uutisvirta…

  • Köyhyysviikko nosti eriarvoistumista esiin

    Jaa myös muille: Lisää Kirkko Helsingissä järjesti viikolla 46 (14.-18.11.2016) Köyhyysviikon, jonka aikana herätettiin keskustelua köyhyydestä ja osattomuudesta. Heikoimmassa asemassa olevien auttaminen ja heidän äänensä esiin nostaminen on kirkon perustehtäviä. Mukaan oli haastettu etenkin eri alojen taiteilijoita. Kuvataiteilijoiden Niina Räty ja Maija Helasvuo (Taideyliopiston Kuvataideakatemia) videotaideteos Viereiset kengät teki näkyväksi Myllypuron leipäjonon todellisuutta kaupungin keskustaan. Kuvaa Myllypuron…

  • Toivoton tapaus!

    Jaa myös muille: Lisää Hirveä sanapari. Toivoton. Tapaus. Ensimmäinen sana riistää, toinen alentaa. Sellaista ei ole, siitä haluan pitää kiinni. En suostu tinkimään. Vaikeaa se on, sitä en kiellä. Toivottomaksi en silti suostu. En. Toivotonta tapausta en kohtaa. Okei. En pysty siihen. Huomaan kyynistymisen vaanivan helposti nurkan takana. Koulutustakin on, oikein kelpoisuus diakoniksi, sanotaan. Toivottomuuden…

2 kommenttia

  1. Omistettu messuryhmälle. Kanttori Kirsi Lemponen.
    KIRKKOKONSERTTI
    Kaiku pohjaa valkoisen.
    Tunnelma valaisee ihmisen.
    Kohtaan oudon rauhaisen.
    Ennen konserttia tunnemme sen.
    Sanat urut muusikon.
    Elää kohti uudestaan; unelmien.
    Tiedät tämän huomisen.
    Musiikin kautta luomisen.
    Valtaisan tiedon polulla.
    Elää musiikki, joka solulla.
    Mahdollisuus elämän vaiheilla.
    Sanat sielun huulilla.
    Kautta Onervan.
    Ohitse L. Madetojan.
    Hukkui Sibeliuksen.
    Löytyi Eino Leinonen.
    Urkujen yläpuolella.
    Valkoinen kyyhkynen.
    Tuntee sielujen sovelluksen.
    Uuden tunteen ihanuuksien.
    SANOJEN
    MUSIIKIN
    TAIAN
    OLEMUKSEN.
    Tämän konsertin jälkeen ymmärsin.

  2. Ja tässä hyväksytty versio.
    Armas Merisalmi
    2.38 (6 tuntia sitten)

    -> Terhi
    Pullakirkon plokikirja

    Kirkkokonsertti
    ON 20.1.2017 TEKIJÄ VIERAILEVA KIRJOITTAJA
    ristikuva
    valokuva: Sirpa Puusti
    Kaiku pohjaa valkoisen.
    Tunnelma valaisee ihmisen.
    Kohtaan oudon rauhaisen.
    Ennen konserttia tunnemme sen.
    Sanat urut muusikon.
    Elää kohti uudestaan; unelmien.
    Tiedät tämän huomisen.
    Musiikin kautta luomisen.
    Valtaisan tiedon polulla.
    Elää musiikki, joka solulla.
    Mahdollisuus elämän vaiheilla.
    Sanat sielun huulilla.
    Kautta Onervan.
    Ohitse L. Madetojan.
    Hukkui Sibeliuksen.
    Löytyi Eino Leinonen.
    Urkujen yläpuolella.
    Valkoinen kyyhkynen.
    Tuntee sielujen sovelluksen.
    Uuden tunteen ihanuuksien.
    SANOJEN
    MUSIIKIN
    TAIAN
    OLEMUKSEN.
    Tämän konsertin jälkeen ymmärsin.

    Tämä runo on omistettu messuryhmälle

    Armas Merisalmi
    asukas
    Kuntoutuskoti Tarpoila,
    Myllypuro, Helsinki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.