KESÄ: nyt juhlitaan!
Neljästä vuodenajasta pahin
”Pääsiäisen jälkeen se alkaa; valon määrä lisääntyy päivä päivältä ja pitäisi olla niin pirteää” näin totesi 82-vuotias mies. Keskustelimme lempi vuodenajasta ja tämän miehen mielestä kolme muuta vuodenaikaa menettelivät, mutta kesä tuntui sietämättömältä. Hänen kommenttinsa poiki vilkkaan keskustelun puolesta ja vastaan. Joukosta löytyi jokaiselle vuodenajalle vannoutuneita tykkääjiä. Minua, kesäihmistä yllätti kuitenkin suuri ”syksyfanien” joukko. Syksy? Ja syksyn jälkeen pitkä talvi. Kylmän talven jälkeen hentoinen kevät ja kukkea kesä. Hei, auttakaa vähän ja kertokaa syksyn puoltoäänet? ”Syksyllä aloitan harrastukset, joihin olen jo keväällä ilmoittautunut. Näen vanhan harrastusporukan ja minä olen osa sitä. Kaikki kiva alkaa syksyllä, seuraan kalenterista tai netistä tarjontaa.” Selvä, syksyllä kaikki alkaa! Jos kesä on kaiken tekemisen loppu, niin siitä olen eri mieltä. Joku muukin sanoo sen:” Kesällä tekeminen on erilaista. Kesälläkin nykyään tapahtuu!” Elimme vuosikymmeniä yhteiskunnassa, missä käytännössä kaikki sulkeutui heinäkuuksi. Kesäaikana ei oikein mikään edennyt. Lomailtiin ja erityisesti iloittiin, jos pääsi juhannuksesta lähtemään maaseudulle mökkeilemään. Helsinki oli aavekaupunki monella tapaa…millaista olisi elämä ollut yksinäisenä silloin? Ajat ovat muuttuneet; täydelliset kesäsulut poistuneet. Tekemistä ja tarjontaa löytyy, jos vain kykenee lähtemään liikkeelle. Saman porukan toinen vuodenaika- keskusteluun osallistunut kommentoi osuvasti:” Joo ja yks juttu vielä, kesällä olisi kiva olla rahaa, et vois tehdä jotain. Et sä voi mennä mihinkään, etkä voi osallistua yhteisiin juttuihin esim. mökkireissuun tai risteilylle rahattomana.” Kesällä auringon paiste ei riitä kaikkeen ja kaikille. Viime kesä helleaaltoineen oli monelle parvekkeettomassa asunnossa elävälle piinaa. ”Jos vain pääsisin pihalle istumaan, se olisi ihana asia. Olisiko teillä seurakunnassa joku, joka lähtisi kanssani joen rannalle kävelemään?” Kesäihmisen toive voi joskus olla vain turvallinen ulkoilu.
Kesäajan juhlat
Juhlakutsut kuuluvat erityisesti kesään. Jokainen salaisesti toivoo edes yhtä kutsua sukulaisten tai tuttavien järjestämiin juhliin. Vaikka se tietäisikin aina vähän arjesta poikkeavaa panostusta, niin uskon monen kuitenkin ilahtuvan sukulaislapsen rippijuhlasta tai naapurin pojan valmistujaisjuhlasta. Entä jos kutsuja ei tule tänä kesänä? Ei ehkä tullut ennen koronaakaan. Koska viimeksi sain kutsun? Some- maailmassa ei voi välttyä juhlapostauksilta. Tulemmeko ajatelleeksi, kuinka monelle tuottaa mielipahaa toisten ylenmääräinen juhlahumu. Oma elämäntilanne saattaa olla niin heiveröinen jaksamisen vuoksi, ettei pysty yhtymään naapurin iloon. Ihmiset voivat tahtomattaan lisätä toisen ihmisen yksinäisyyttä lähtemällä juhliin ilman kutsun esittämistä: ”Lähdetkö mukaan?” Tämän kesän iloni on esittää kutsu alueellamme järjestettäviin Juhannusjuhliin. Meillä on tarjota juhlaan kuuluvat elementit – hyvästä grilliruuasta viihdyttävään ohjelmaan. Jokainen kutsun saanut, on kiittäen todennut: ”Minä tulen, kiitos kutsusta!”
Arjen juhlahetki
Kerron mielelläni ilmaisista tapahtumista ja ohjelmista. Mainostan sosiaalisessa mediassakin meidän kaikille suunnatuista palveluista. Haluan työlläni tehdä kirkkoa näkyväksi; saavutettavaksi ja inhimilliseksi. Siksi haluan rohkaista helsinkiläistä katsomaan ja kokeilemaan kesäajan tarjontaa kirkoissa ja kaupungissa. Korona-aikana kerroin viljelypalstan erinomaisuudesta järjestää turvallisia hetkiä taivasalla. Tänään rohkaisen sinua ottamaan yhteyttä alueesi seurakuntaan; kysy, kyseenalaista ja käy tutustumassa työntekijöihin. Yllätyt varmasti positiivisesti kuten eräs, joka sanoi: ”Voi, että olisi pitänyt jo vuosia aiemmin tulla näihin kirkon touhuihin.” Tiesitkö, että sinulla tai naapurillasi on mahdollisuus saada kotiin ehtoollinen? Ikäihmisen ja sairaan ei ole aina mahdollista tulla kirkolle, mutta näissä tapauksissa kirkon työntekijä tulee tuomaan kotiin ehtoollisen. Tämän otsikon sanat ”Nyt juhlitaan!” sanoi 90-vuotias, kun joimme ehtoollishetken jälkeen kirkkokahvit hänen kotonaan.
- Diakoniatyö on kuin yhteiskunnan turvaverkon hiljainen lanka – yksin lähes huomaamaton, mutta ilman sitä verkko alkaa repeillä - 20.05.2026
- “Kerronko ensin hyvät vai huonot uutiset?”- kysymyksen äärellä diakoniavastaanotolla - 22.04.2026
- Jokainen ihminen on laulun arvoinen – jokainen diakoniatyöntekijä tietää sen - 18.02.2026
