KESÄ: nyt juhlitaan!

Neljästä vuodenajasta pahin

Pääsiäisen jälkeen se alkaa; valon määrä lisääntyy päivä päivältä ja pitäisi olla niin pirteää” näin totesi 82-vuotias mies. Keskustelimme lempi vuodenajasta ja tämän miehen mielestä kolme muuta vuodenaikaa menettelivät, mutta kesä tuntui sietämättömältä. Hänen kommenttinsa poiki vilkkaan keskustelun puolesta ja vastaan. Joukosta löytyi jokaiselle vuodenajalle vannoutuneita tykkääjiä. Minua, kesäihmistä yllätti kuitenkin suuri ”syksyfanien” joukko. Syksy? Ja syksyn jälkeen pitkä talvi. Kylmän talven jälkeen hentoinen kevät ja kukkea kesä. Hei, auttakaa vähän ja kertokaa syksyn puoltoäänet? ”Syksyllä aloitan harrastukset, joihin olen jo keväällä ilmoittautunut. Näen vanhan harrastusporukan ja minä olen osa sitä. Kaikki kiva alkaa syksyllä, seuraan kalenterista tai netistä tarjontaa.” Selvä, syksyllä kaikki alkaa! Jos kesä on kaiken tekemisen loppu, niin siitä olen eri mieltä. Joku muukin sanoo sen:” Kesällä tekeminen on erilaista. Kesälläkin nykyään tapahtuu!” Elimme vuosikymmeniä yhteiskunnassa, missä käytännössä kaikki sulkeutui heinäkuuksi. Kesäaikana ei oikein mikään edennyt. Lomailtiin ja erityisesti iloittiin, jos pääsi juhannuksesta lähtemään maaseudulle mökkeilemään. Helsinki oli aavekaupunki monella tapaa…millaista olisi elämä ollut yksinäisenä silloin? Ajat ovat muuttuneet; täydelliset kesäsulut poistuneet. Tekemistä ja tarjontaa löytyy, jos vain kykenee lähtemään liikkeelle. Saman porukan toinen vuodenaika- keskusteluun osallistunut kommentoi osuvasti:” Joo ja yks juttu vielä, kesällä olisi kiva olla rahaa, et vois tehdä jotain. Et sä voi mennä mihinkään, etkä voi osallistua yhteisiin juttuihin esim. mökkireissuun tai risteilylle rahattomana.” Kesällä auringon paiste ei riitä kaikkeen ja kaikille. Viime kesä helleaaltoineen oli monelle parvekkeettomassa asunnossa elävälle piinaa. ”Jos vain pääsisin pihalle istumaan, se olisi ihana asia. Olisiko teillä seurakunnassa joku, joka lähtisi kanssani joen rannalle kävelemään?” Kesäihmisen toive voi joskus olla vain turvallinen ulkoilu.

Kesäajan juhlat

Juhlakutsut kuuluvat erityisesti kesään. Jokainen salaisesti toivoo edes yhtä kutsua sukulaisten tai tuttavien järjestämiin juhliin. Vaikka se tietäisikin aina vähän arjesta poikkeavaa panostusta, niin uskon monen kuitenkin ilahtuvan sukulaislapsen rippijuhlasta tai naapurin pojan valmistujaisjuhlasta. Entä jos kutsuja ei tule tänä kesänä? Ei ehkä tullut ennen koronaakaan. Koska viimeksi sain kutsun? Some- maailmassa ei voi välttyä juhlapostauksilta. Tulemmeko ajatelleeksi, kuinka monelle tuottaa mielipahaa toisten ylenmääräinen juhlahumu. Oma elämäntilanne saattaa olla niin heiveröinen jaksamisen vuoksi, ettei pysty yhtymään naapurin iloon. Ihmiset voivat tahtomattaan lisätä toisen ihmisen yksinäisyyttä lähtemällä juhliin ilman kutsun esittämistä: ”Lähdetkö mukaan?” Tämän kesän iloni on esittää kutsu alueellamme järjestettäviin Juhannusjuhliin. Meillä on tarjota juhlaan kuuluvat elementit – hyvästä grilliruuasta viihdyttävään ohjelmaan. Jokainen kutsun saanut, on kiittäen todennut: ”Minä tulen, kiitos kutsusta!”

Arjen juhlahetki

Kerron mielelläni ilmaisista tapahtumista ja ohjelmista. Mainostan sosiaalisessa mediassakin meidän kaikille suunnatuista palveluista. Haluan työlläni tehdä kirkkoa näkyväksi; saavutettavaksi ja inhimilliseksi. Siksi haluan rohkaista helsinkiläistä katsomaan ja kokeilemaan kesäajan tarjontaa kirkoissa ja kaupungissa. Korona-aikana kerroin viljelypalstan erinomaisuudesta järjestää turvallisia hetkiä taivasalla. Tänään rohkaisen sinua ottamaan yhteyttä alueesi seurakuntaan; kysy, kyseenalaista ja käy tutustumassa työntekijöihin. Yllätyt varmasti positiivisesti kuten eräs, joka sanoi: ”Voi, että olisi pitänyt jo vuosia aiemmin tulla näihin kirkon touhuihin.” Tiesitkö, että sinulla tai naapurillasi on mahdollisuus saada kotiin ehtoollinen? Ikäihmisen ja sairaan ei ole aina mahdollista tulla kirkolle, mutta näissä tapauksissa kirkon työntekijä tulee tuomaan kotiin ehtoollisen. Tämän otsikon sanat ”Nyt juhlitaan!” sanoi 90-vuotias, kun joimme ehtoollishetken jälkeen kirkkokahvit hänen kotonaan.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Villasukkiin silmukoituja kohtaamisia

    Jaa myös muille: 164 Jakoa Lisää Diakoniatyössä kohtaan ihmisiä, joilla on toisiaan hyvinkin haastavia elämäntilanteita. Jokaisen solmut ovat erilaisia, joten niiden avaamiseen ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua. Pidän työssäni siitä, että minulla ei tarvitse olla oikeita ratkaisuja vaan niitä pohditaan henkilön kanssa yhdessä. Minun kutsumukseni on kantaa ihmisten taakkoja. Toisinaan, joidenkin elämäntilanteet ja…

  • Rukouspyyntöä ei tule siirtää tuonnemmaksi

    Jaa myös muille: 218 Jakoa Lisää Miksi sisälläni liikahtaa jotain erikoista silloin, kun kuulen kysymyksen: ”Voit sä rukoilla?” Koen tärkeänä tekstin työpuhelimessa, kun siinä lukee: Voit sä rukoilla? Miksi se menee työlistani kärkeen? Meitä diakoneja opetetaan suhtautumaan ihmisten hätään rauhallisesti niin, että ihminen taakkoineen voisi hetken olla ja levähtää luonamme. Monia asioita laitetaankin eteenpäin, sillä…

  • Sairastuminen pelastaa nolosta tilanteesta

    Jaa myös muille: 172 Jakoa Lisää Diakonian asiakkaiden tilanteet ovat entistä kiperämpiä tukien vähenemisen, Kelan käsittelyruuhkien ja työpaikkojen saamisen hankaluuden takia. Joululomalta palatessani minulle tuli monta kiireellistä puhelua henkilöiltä, jotka eivät olleet syöneet moneen päivään. Kyse ei ollut siitä, että jouluun olisi käytetty liikaa rahaa, vaan siitä, ettei Kela ollut maksanut tukia totutussa tahdissa. Ruuhkaa…

  • Pala yhteistä matkaa

    Jaa myös muille: 11 Jakoa Lisää Puhelimeeni kilahtaa viesti. Lähettäjä on nuori ihminen, jolla on tilapäinen ruoka-avun tarve. Usein tilannetta kartoittaessa löytyy lisää huolenaiheita. Lähdemme yhdessä etsimään mahdollisia tukiverkostoja ja hyödynnämme saatavilla olevia palveluja. Kuljemme palan yhteistä matkaa, joskus muutaman askeleen, toisinaan pidemmän vaelluksen. Seurakunnan auttamistyö, diakonia, on pitkälti matkakumppanuutta. Kohtaamisissa unohtuu termi asiakas. Keskustelu soljuu…

  • Kannelmäen seurakunnan diakonin havaintoja työn keskeltä

    Jaa myös muille: Lisää Syksy on alkanut. Seurakunnissa ihmisiä yhteen kutsuva toiminta on käynnissä. Diakoniatyössä kiireisin aika vuodesta on pian ovella – nimittäin loppuvuosi ja joulu. Yksinäisyys, pienituloisuus ja äkilliset elämän kriisit saattavat korostua joulun äärellä. Diakoniatyö saattaa mahdollistaa ahdistuksen tai kriisin keskellä joulun rakentamisen ja sen sanoman äärelle pysähtymisen hengellisen ja aineellisen tuen kautta….

  • Entä jos auttaja uupuu?

    Jaa myös muille: Lisää Eilen vietettiin diakonian viran päivää. Päivämäärä on valikoitunut Suomen ensimmäisen koulutetun diakonissan, Matilda Hoffmanin virkaan vihkimispäivän 1.9.1872 mukaan. Suomen evankelis-luterilainen kirkko kehottaa tuona juhlapäivänä tuomaan esille diakonian viran lisäksi vihkimysvirkaa ja vihkimyksen merkitystä kirkolle. Virkaan vihkiminen ei ole mikä tahansa seremonia, vaan sitä varten tarvitaan ammattikorkeakoulussa suoritettu tutkinto, piispalta saatu päätös…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.