Malminkartanossa on koettu, että diakoniatyössä kannattaa painottaa yhteisöllistä meininkiä. Neljä vuotta sitten avasimme Olohuonemaisen yhteisön, joka on tällä hetkellä kahtena päivänä viikossa toteutuva avoin kohtaamispaikka nimeltään Jennyn Olohuone. (Emännyys ei kuitenkaan ole kenenkään Jennyn vastuulla, vaan Olohuone toimii Jenny ja Antti Wihurin säätiöltä lahjaksi saaduissa tiloissa.) Olohuoneessa on nyt keväällä ollut vakiintuneesti yli 50 ihmistä koolla miltei joka kerta, mikä tarkoittaa tilojen jokaisen istumapaikan olevan käytössä.
Tarkoituksena on, että Olohuone toimii paikkana, jonne voi tulla vaikkapa vain lounaalle tai hakemaan hävikkileipää. Samalla tapahtuu kuitenkin usein niin, että kävijä löytääkin kaipaamaansa juttuseuraa tai vertaistukea tilanteeseensa. Mahtavaa on huomata, että kohtaamisista syntyy myös aitoja uusia ihmissuhteita, jotka ovat useilla muuttuneet läheisiksikin ystävyyksiksi. On ollut hienoa havaita, että yhteisön kautta toisensa löytäneet tukevat toisiaan vastaan tulevissa vaikeissa vaiheissa. Neljään vuoteen on mahtunut useita menetyksiä, sairastumisia ja muita kriisejä, joissa yhteisön jäsenet ovat olleet toistensa olkapäitä. Jo sekin, että jotain olkkarissa usein käynyttä ei muutamaan kertaan tapaa, aiheuttaa monille huolta siitä, että onkohan sattunut jotain. Monesti käy niin, että kun diakoniatyöntekijänä ehdin vasta miettiä, että olisi hyvä kysellä esimerkiksi sairaalaan joutuneen olkkarikävijän tilanteesta, saankin kuulla, että häntä on jo käyty tapaamassa tai viety Olohuoneesta yli jäänyttä ruokaa sairaudestaan jo kotona toipuvalle.
Toisaalta olkkarissa on saatavilla myös yleensä kaksi diakoniatyöntekijää, joiden puheille on mahdollisuus hakeutua, jos kokee kaipaavansa kuuntelijaa tai näkökulman antajaa auttamisen ammattilaiselta vaikeaan tilanteeseensa. Näin Olohuoneen kautta monesti käykin, sillä moni kokee asiansa puheeksi ottamisen helpommaksi, kun on päässyt ensin kuulostelemaan, kenen diakoniatyöntekijän kanssa olisi luontevaa ottaa asiansa puheeksi. Monesti Olohuoneen yhteydessä voi käydä alustavan avuntarvetta arvioivan keskustelun, jonka pohjalta voidaan tarvittaessa varata rauhallisempi, kahdenkeskinen tapaamisaika.
Olohuoneen yhteydessä on toiminut tähän asti 40 eri vapaaehtoista, jotka ovat alkaneet kutsua itseään Jennyn Jengiksi. Tällä hetkellä jengiläisiä on 20, joista Olohuoneen erilaisissa tehtävissä palvelee n. 12-15 kerrallaaan. Jotkut heistä ovat saattaneet saada jossain vaiheessa jotain tukea omaan elämäänsä, jonka jälkeen he ovat halunneet olla itse avuksi, jotkut ovat eri syistä ainakin osittain työttöminä tai eläkkeellä, jonka vuoksi heillä on aikaa palvella vapaaehtoisesti. Jokainen tehtävä on erilainen ja monesti erikokoinenkin, mutta kaikkia vapaaehtoistehtäviä arvostetaan yhtä paljon. Jokaisena Olohuonepäivänä, ennen ovien aukaisemista pyritään pitämään lyhyt jengipalaveri, jonka yhteydessä kaikilla on mahdollisuus tuoda oma näkökulmansa kulloinkin käsittelyssä olevaan Olohuone-elämän käytännön asiaan. Kaikkien yhteisössä toimivien osallisuus toiminnan toteuttamisen eri vaiheissa onkin oleellisen tärkeää.
Osa jengiläisistä on mukana toteuttamassa myös Soppatykkitapahtumia seurakuntamme alueen toreilla pääsääntöisesti n. kahden viikon välein säävarauksella ympäri vuoden. Soppaa tarjotaan parin tunnin ajan päiväsaikaan niille, jotka sattuvat juuri silloin paikalle. Tapahtumista ei ilmoiteta erityisesti missään, jolloin seurakunnan tarjoamasta lounaasta saa nauttia mahdollisimman moni eri ohikulkija. Jokaisella katulounaalla annoksia kauhotaan vapaaehtoisten toimesta 80-150 annosta ja mahdollinen hävikki hyödynnetään Olohuoneessa, jonne myös moni katuruokailija löytää tiensä.
Vastuunkantajajoukon riittävän ylläpitämisen eräänlaisena moottorina toteutetaan säännöllisesti Kaapeli -yhteisövalmennus, joka perustuu Cable (Community Action Based Learning for Empowerment) -menetelmään. Olen arvioinut, että valmennuksella on ollut ainakin osittainen vaikutus siihen, että Olohuoneen vastuutehtäviin on sitouduttu vahvasti. Tätä sitoutumista koetetaan sitten tukea mahdollisimman hyvin myös erillisten työnohjauksellisten jengitapaamisten ja virkistysretkien sekä lähiseurakuntien kesken yhteisesti toteutettavien koulutusten merkeissä.
Jokainen Jennyn Olohuoneen jengipalaveri päätetään aina ”Jumalan pienen köyhän” Franciscus Assisilaisen rukoukseen, jonka jokainen jengiläinen vuorollaan lukee ääneen muistutukseksi toisillemme yhteisöelämän keskellä;
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää ”Suomalaisten todellinen perusturva ovat toiset ihmiset, jotka vaikeina aikoina kannattelevat ja hyvinä aikoina iloitsevat mukana. Yksinäisyys on tuossa perusturvassa oleva vuotava haava ja ammottava aukko.” Näin kirjoittaa sosiologi Juho Saari toimittamassaan kirjassa Yksinäisten Suomi, joka ilmestyi syksyllä 2016. Teoksessa yksinäisyyttä analysoidaan yhteiskunnallisena ilmiönä ja mm. pohditaan sen vaikutusta hyvinvointiin…
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää Kevään koittaessa luulisi, että ihmisen mieli ilahtuu valon lisääntymisestä, mutta näin ei kaikkien kohdalla ole. Osalle kevät aiheuttaa suoranaista masennusta. Niin kutsutusta vuodenaikamasennuksesta kärsii arviolta 5-10 prosenttia suomalaisista. Naiset kärsivät kausimasennuksesta miehiä yleisemmin ja alttius masennukseen näyttäisi lisääntyvän iän myötä. Taipumus kausimasennukseen voi olla myös perinnöllistä. Hetkittäisen kausimasennuksen aikana arkielämän…
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää Omakotisäätiö kutsui Puotilan eläkeläiset Ystävänpäiväkahville. Hyvä tunnelma syntyi kahvin ja pullan ääressä. Tämä tilaisuus ja edellisen päivän leipominen olivat osa valtakunnallista Yhteinen keittiö-hanketta. Paikalla oli mukavasti väkeä, noin 30 henkilöä. Pianomusiikki oli viihdyttävää ja välillä innostuimme laulamaankin. Saimme tietoa Puotilassa toimivista muista hankkeista. Seurakunta kutsui Vartiokylän kirkolle maanantaisin syömään…
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää Diakonian kokemusasiantuntijana työskentelevä Nina kertoo tarinassaan mielenterveyden haasteistaan. Hän etsi päihteistä ja viiltelystä keinoja turruttaa pahaa oloaan, mutta nyt vuosien jälkeen hän sanoo: ”Minullahan on edelleen ihan samoja ahdistuksen aiheita kuin ennenkin, mutta nyt minulla on keinoja käsitellä niitä. Ja miksi juuri minä sairastuin? Ei sille välttämättä ole mitään…
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää Olen työssäni kohdannut ihmisiä, joiden parisuhde on syystä tai toisesta muuttunut paratiisista helvetiksi. Joskus mustelmaisia poskia on yritetty peitellä meikillä, joskus syytetään klassista kaapinovea tai muuta itseaiheutettua tapaturmaa. Joskus rakkaan sanat ovat lyöneet itsetunnon niin rikki, että sirpaleita ei jaksa enää kerätä. Kuka nyt haluaisi kertoa, että rakkaan hyväily…
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää Jos olisin tiennyt, että heinäkuu on kesän paras kuukausi, olisin ottanut lomani siihen. Jos olisin tiennyt, että mansikat loppuvat ja hinnat nousevat, olisin pakastanut marjat ajoissa. Jos olisin tiennyt, että korona kestää puolitoista vuotta, olisin matkustellut ennen epidemian alkua. Jos olisin tiennyt, että sisareni kuolee lähdettyäni sairaalasta, olisin ollut…