Tarinoita leipäjonosta, osa 2. Kallis asuminen kurittaa.
Myllypuron leipäjonossa kerätyt tarinat todentavat köyhyyttä ja eriarvoistumista tämän päivän Helsingissä. Tavallista tarinoissa on pieni eläke, pitkäaikaistyöttömyys ja sairaudet. Erityisen usein jonottajat mainitsivat ahdinkonsa syyksi korkean vuokran, joka rokottaa suuren osan käytettävissä olevista tuloista. Pienempää ja edullisempaa asuntoa on monesti todella vaikea saada.
Olen 63-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Olin töissä pienipalkkaisella alalla, joten eläkkeeni on pieni. Asun pienessä vuokra-asunnossa, mutta vuokra on korkea. Minulla on sairauksia ja vaivoja, joihin joudun itse maksamaan lääkkeet. Niihin kuluu paljon rahaa. Minusta on väärin, että inflaatio nostaa vuokrien ja tuotteiden hintoja, mutta eläkkeet eivät nouse. Tulen ruoka-avun jonoon tuttavieni kanssa, joten tämä on myös sosiaalinen tapahtuma minulle. En pärjäisi taloudellisesti ilman ruoka-apua ja olen kiitollinen sen järjestäjille.
Olen 45-vuotias työtön nainen, mutta mieheni on töissä. Meillä on alakouluikäinen lapsi, jonka vaatteisiin ja muihin pakollisiin menoihin menee aika lailla rahaa. Myös vuokrat ovat korkeita. Käyn täällä niin usein kuin lapseni kouluajat antavat periksi, yleensä noin joka toinen viikko. En ole tyytyväinen hallituksen tekemiin leikkauksiin. Erityisesti lapsilisäleikkaukset ovat mielestäni väärin: leikatut 8 euroa on iso raha pienituloisille.
En olisi muuten pärjännyt pojan kanssa
Elän toimeentulotuella. Käyn täällä yleensä melko säännöllisesti, ensi viikollakin aion tulla kolme kertaa. Olen eronnut ja minulla on 13-vuotias poika, joka asuu virallisesti äitinsä luona. Olemme sopineet ex-vaimoni kanssa, että poika voi olla minunkin luonani mahdollisimman paljon. Eli ruokaa tarvitaan. Poika pelaa jalkapalloa ja sitä harrastusta haluan olla tukemassa. Pelimaksut vievät lähes sata euroa joka kuukausi. Tämä elintarvikejakelu on minulle järkyttävän arvokas ja tärkeä homma. Muuten en olisi pärjännyt pojan kanssa.
Olen 62-vuotias mies, eronnut ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Viime aikoina olen käynyt leipäjonossa usein, pakon sanelemana. Tämä on tällä hetkellä tärkeää, koska eläkkeeni ei riitä elämiseen. Leipäjonossa käyminen tuntuu ihan ok:lta.
Tämä on pakon sanelemaa
Olen osa-aikaeläkkeellä, mutta helmikuussa minun pitäisi päästä kokonaan eläkkeelle. Ehkä tilanne sitten vähän helpottaa rahallisesti. Sairastan keuhkoahtaumatautia. Vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen jää noin 200 euroa kuussa ruokaan ja muihin menoihin. Käyn ruokajonoissa, Hurstilla ja täällä, mahdollisimman paljon. Ei tämä kauhean kiva harrastus ole. Syön vain kerran päivässä. Leipäjono on tärkeässä osassa, että yleensä pärjään. En tulisi, jos ei olisi pakko.
Olen 58-vuotias mies. Minulla ei ole ketään, olen yksin ja katkeroitunut. Minulla ei ole perhettä tai ystäviä. Aloitin työnteon 17-vuotiaana putkihommissa. Minulla on jo ikää, enkä enää pääse töihin vaikka haluaisin. Nykyään olen vuokrafirman listoilla, mutta minulle ei anneta töitä, mitä suuresti ihmettelen. Olen pohtinut myös, eikö tämä leipäjono ole ensisijaisesti suomalaisille työttömille. Haluaisin myös, että Sipilä ja Stubb tulisivat itse tänne jonoon. Mielestäni Suomi on paska valtio suomalaisille!
Olen 88-vuotias mies. Tein pitkän työuran teollisuudessa, mutta nyt olen eläkkeellä. Laskujen ja muiden pakollisten menojen lisäksi ruokaan kuluu paljon rahaa, eikä eläkkeeni riitä kaikkeen. Ruoka-apu on siis minulle tärkeää. Käyn ruoka-avussa kerran tai kaksi kuussa, riippuen säästä ja rahatilanteestani. Täällä tapaa ihmisiä ja saa olla raittiissa ilmassa.
Velat ajoivat asunnottomaksi
Kävin joskus aiemmin Myllypuron ruuanjakopisteessä, kun olin työttömänä vuosia sitten. Nyt olin sairaslomalla n. 1,5 vuotta ja olin ottanut taloyhtiön eri lainoja itselleni, kun pankin tyttö sanoi, että siten saat verovähennykset. Yritin paikata ottamalla pikalainoja ja lotolla ja pelaamallakin. Olin ollut ehkä hölmö, koska ajoin itseni tuohon. Jouduin myymään asunnon ja maksoin velkoja pois ne mitkä tiesin.
Nyt on miltei kaksi vuotta asunnottomuutta ja velkojakin vielä, mutta parempaa kohti mennään. Asuntoa ei ole ja perinnät jatkuu. Olin viime kesänä teltassa, ja tuttujen nurkissa talven ja ensi talvesta ei tietoa. Nyt on asuntoauto, muttei lämmitystä.
Myllypuron jono on pitänyt nälkää onneksi poissa, ja olen pystynyt muuten käymään siellä, mutta mulla on keuhkovika ja savustus on karmeaa. Minulla sattuu selkään ja pelkään, että tappava tautini on lähtenyt liikkeelle.
Olen saanut paljon tuttuja jonossa, siellä on niin sosiaalinen ympäristö. Toivon jonolle kaikkea hyvää ja toivon että tupakansavulle voitaisiin tehdä jotakin. t. Johanneksen ilmestys
Olen 65-vuotias nainen. Minulla on pieni eläke eikä se riitä aina kaikkeen. Tämän takia käyn leipäjonossa. Jonottaessa saan myös raitista ilmaa ja tapaan ihmisiä. Olin itse ruoka-avussa töissä jonkin aikaa, kun olin vielä työelämässä, mikä lisää arvostustani tällaista toimintaa kohtaan. Olen kotoisin Virosta ja toivoisin tämän mallin siirtyvän sinnekin, mutta näin ei ole vielä tietääkseni tapahtunut.
Töitä ei löydy
Te haluaisitte kuulla tarinani, minä haluaisin kertoa sitä.
Olen 30-vuotias työtön venäläisnainen. Tulin Suomeen 4 vuotta sitten. Opiskelin suomen kieltä melkein 3 vuotta. Tänä vuonna olen suorittanut YKI-testin keskitason ja minulla on korkeakoulututkinto. Sen lisäksi puhun englantia erinomaisesti. Olin palkkatukityössä Helsingissä vain 6 kk.
En pysty löytämään töitä… Viimeisissä vastauksissa oli kirjoitettu, että hakijoita minun alan työtä oli 460 ihmistä… Aika hankala! Ja kyllä, minulla on venäläinen sukunimi. Te suomalaiset luulette, että Suomessa ei ole syrjintää, mutta kyllä siitä on. Minun mieheni oli työttömänä melkein kaksi vuotta. Kuvitelkaa, terve nuori mies, joka puhuu erinomaisesti 3 kieltä, ei sopinut ei kääntäjäksi eikä kantajaksi. Me venäläiset emme ole kaikki samanlaisia, sama kuin te. Osa meistä on kiitollisia ja oppimishaluisia, osa töykeitä ja tarpeettomia. Monet ihmiset tarvitsevat apua ja omasta puolestani haluaisin kiittää teitä kaikkia hyväntekeväisyydestä!
Olen käynyt leipäjonossa kerran viikossa noin puolen vuoden aikana. Kävelen 5 km molempiin suuntaan. Jonotan yleensä noin 3 tuntia. Jonossa löytyy todellakin erilaisia ihmisiä: vanhoja, keski-ikäisiä, ylioppilaita, juoppoja, sairaita, paljon venäläisiä, nykyisin löytyy myöskin muslimeja, köyhiä ja eikä ollenkaan. Nyt puhun noista ihmisistä, jotka ajoivat jonottamaan autolla. Ovatko he köyhiä? Tarvitsevatko he, isoja terveen näköisiä miehiä sama ruoka-apua, kuin huonosti käveleviä mummoja??? Jos heillä on uudet autot ja he tulevat yksin, tarkoittako se sitä, että heillä on rahaa maksaa auton osamaksut ja verot, mutta ei ole rahaa ostamaan itselleen ruokaa? Aika kiinnostava.
Vieläkin haluaisin nostaa roskat ongelma. Niin monet jonottajista jättävät omat pienet roskat maahan. En tiedä, miksi ihmiset luulevat, että joku muu tulee ja laittaa heidän roskat roskikseen. Todella ärsyttävä. Mutta miten te voisitte auttaa? En usko, että aikuisten tottumukset on mahdollista vaihtua.
En tiedä, käydäänkö jonoon talvella, koska se varmasti on kylmä jonottamaan, mutta toivon, että leipäjono ei lopu olla olemassa. Oikein hyvää päivän jatkoa teille ja kiitoksia kysymyksestänne!
Olen 34-vuotias mies ja koulutukseltani yhteisöpedagogi, mutta nyt olen ollut ansiosidonnaisella vuoden. Työnhaku on vaikeaa yleisen työllisyystilanteen ja fyysisen vammani vuoksi. Olen kuitenkin aktiivinen: hyödynnän muitakin ilmaispalveluja kuten museoiden ilmaispäiviä. En kovin usein käy leipäjonossa, koska varsinkaan talvella ei ole kiva herätä aikaisin ja seisoskella kylmässä montaa tuntia.
Olen 59-vuotias nainen. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuosi sitten. Vaikka asun tuetussa asunnossa ja saan joitakin tukia, pienen eläkkeen takia ruoka-apu on minulle elintärkeää. Käyn eri leipäjonoissa 2-3 kertaa viikossa. Tänne lähtö ei ole mukavaa, mutta käynnin jälkeen on hyvä mieli, kun on saanut jääkaapin täyteen ja ulkoilmaa.
- Kirkon arvokeskustelu peräänkuulutti tulevaisuudenuskon vahvistamista - 03.03.2023
- Millainen on diakoniatyöntekijän työpäivä? - 30.08.2021
- Mitä se diakoniatyö oikein on? - 25.09.2020