Ethän unohda unelmoida?

Eila Jaakola 26.05.201507.09.2015

Itä-Helsingissä on unelmoitu tänä keväänä oikein urakalla. Kyseessä on diakoniatyön alulle panema Toivonpäivä, jota unelmoinnilla pohjustetaan. Ikäihmisiä on haastettu uneksimaan niin seurakuntien tapahtumissa kuin kaupungin monipuolisten palvelukeskusten ryhmissä.

Unelmointi on valittu teemaksi, koska se luo katsetta eteenpäin. Päämäärien tavoittelu kannattelee tutkitusti vaikeissakin elämäntilanteissa. Vanhana ei tarvitse tyytyä muistelemaan menneitä ja katsomaan peruutuspeiliin, vaan muistaa, että paljon hyvää voi vielä tapahtua.

Aika usein ikäihmisten unelmat näyttävät liittyvän jälkikasvun hyvinvointiin. Maailmanrauhakin mainitaan. Ei ole niin luontaista toivoa itselleen mitään. Olemmekin kannustaneet vanhuksia miettimään nimenomaan oman elämänsä unelmia. Terveys on silloin luonnollisesti ykkösenä. Silti kukaan ei ole unelmoinut nuoruudesta tai vaivojen poistumisesta, vaan siitä, että vointi ei huononisi. Arkeen liittyen on saatu toiveita esimerkiksi marjaretkestä, kunnon saunomisesta ja kukkakimpusta.

Vanhainkodissa asuvat unelmoivat muun muassa ulos pääsystä, sukulaisten näkemisestä ja pojan vierailusta. Useammassa paperissa toivotaan, että saisi olla vaimon kanssa kahdestaan tai että pääsisi samalle osastolle puolison kanssa. Inhimillisiä toiveita, joiden soisi toteutuvan mahdollisimman pian!

Olin eräässä tapahtumassa kannustamassa kävijöitä kirjaamaan unelmiaan. Huomasin, että kun unelmalehdille oli syntynyt tekstiä, ne tuotiin palautuskuoreen nurinpäin käännettynä ja vähän vaivihkaa. Oma unelma on monelle niin henkilökohtainen asia, ettei siitä huudella muille. Saattaahan siinä paljastua jotain sellaista, josta ei ole kenellekään kertonut.

Eräs Unelmatuvan osallistuja oli Vuosaaressa kommentoinut, että hän on jo unohtanut unelmoida. Hänestä kai tuntui siltä, ettei se enää kuulu yli 75-vuotiaille, mutta kannustuksen jälkeen haaveita pulpahtelikin mieleen.

Tuttavani kertoi lähtevänsä kohta puoliin New Yorkiin äitinsä kanssa. Wautsi, sanoin siihen. Tuttava kommentoi ihasteluuni, että Amerikka ei ole hänen kiinnostuksensa, vaan että hän lähtee mukaan äitinsä unelmaa todeksi tekemään.

Ethän siis unohda unelmoida? Ja kannattaa tutkailla kanssaihmisten unelmia: voisitko tänään olla tukemassa jonkun unelman toteutumista? Kyse ei tarvitse olla matkan kaltaisesta suuresta jutusta, vaan yhtä hyvin jostain arkisemmasta asiasta.

Unelmia voi käydä jättämässä etukäteen Matteuksenkirkon aulassa olevaan unelmapisteeseen sekä mm. Kampin kappelin Unelmakammariin 31.5. asti. Kaikki kerätyt unelmat ripustetaan Toivonpäivän unelmapuuhun Matteuksenkirkolla 4.6.