Maadoittumista arjen keskellä

Totta! Mikään ei ”maadota” niin täydellisesti kuin hetki vakavasti sairaan rinnalla. Kulunut kesä on ollut yksi elämäni rikkaimmista ajoista. Olen saanut jakaa sen saattohoidon vapaaehtoistehtävien merkeissä toimivien kanssa. Kuunnella, miten hämmästyttävän nopeasti yhteys vakavasti sairaan kanssa on syntynyt ja muita ajatuksista, joita vapaaehtoistehtävän äärellä on saattajissa syntynyt. Tuore tapa sanoittaa läsnäoloa hetkessä ja elämän viimeisten…

Yhdessä yhteiseksi parhaaksi

Viime syksy oli minulle ainutlaatuinen, sillä sen aikana yksi suurimmista unelmistani kävi toteen. Sunnuntaina 13.12.2015 minut ja 6 muuta diakoniatyöntekijää vihittiin diakonian virkaan ja 7 teologian maisteria vihittiin pappisvirkaan. Ennen vihkimystä osallistuimme yhdessä useita koulutuspäiviä kestäneeseen ordinaatiokoulutukseen, jonka aikana pohdimme omaa kutsumusta, kirkon uskoa, tunnustusta ja tulevaisuutta. Koulutuksessa käsiteltävät aiheet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Moni koki kenties oman kutsumuksensa…

Ilonpilkahduksia

Olen työyhteisömme nuorin työntekijä. Voisin veikata, että olen myös valtakunnallisesti diakoniatyöntekijöiden keskuudessa niitä nuorimpia. Minulta usein kysytäänkin, miksi ihmeessä olen näin nuorena hakeutunut tällaiseen ammattiin. ”Siinä työssähän ei näe iloisia asioita ollenkaan”, minulle kerran sanottiin. Nuoresta iästäni huolimatta olen sen verran ehtinyt unelmatyöni arkea nähdä, että voin todeta myös niitä ilonpilkahduksia löytyvän. Ne näkyvät vanhuksen…