Taiteilijat tekevät eriarvoistumista näkyväksi

Taiteilijat tekevät eriarvoistumista näkyväksi

KirjoittanutEila Jaakola

Kirkko Helsingissä haastaa taiteilijoita ja toimittajia tekemään eriarvoistumista näkyväksi viikolla 46 (14.-18.11.2016). Köyhyysviikon tavoite on herättää keskustelua köyhyydestä ja osattomuudesta. Viime aikoina on uutisoitu, että kolme neljästä suomalaisesta toivoo, että kirkko puhuisi yhteiskunnassa heikompiosaisten puolesta ja nostaisi esiin yhteiskunnallisia epäkohtia. Köyhyysviikko on osaltaan vastausta tähän. Tuloerot ovat kasvaneet tällä vuosikymmenellä, ja sosioekonomiset erot Helsingin asuinalueiden…

”Vammaisena olen c-luokan kansalainen”

”Vammaisena olen c-luokan kansalainen”

KirjoittanutEila Jaakola

Minusta tuntuu, että vammaiset ovat yhteiskunnan silmissä vain pakollisia kulueriä, sanoo Keijo Lehtonen, jolla on yli 20 vuoden kokemus vammaisena elämisen todellisuudesta.     ”En tiennyt, että ihminen voidaan pysäyttää niin äkkiä”, sanoo Lehtonen kertoessaan näön menetykseen johtaneesta sairauskohtauksesta. ”Vuonna 1994 sairauskohtaus yllätti minut kesken töiden. Halvaannuin ja samalla näkökeskus vaurioitui. Olin silloin alle viidenkymmenen….

Ripari kuuluu kaikille

Ripari kuuluu kaikille

KirjoittanutEila Jaakola

”Kun Jumala sanallaan sinutkin loi, hän tarkoitti samalla näin: sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua!” Tuo laulu kajahtaa iloisesti Karjaan kirkossa vieraillessani kesäkuussa kehitysvammaisten rippileirillä. Laulun sanat saavat jotenkin erityisen painavan merkityksen tuossa ihanassa nuorten joukossa. Kehitysvammatyön pappi Heli Ojalehto kertoo, että kehitysvammaisten ripariopetuksessa on ihan samanlainen runko kuin missä…

Sinikka Backman: Mietteitä leipäjonon liepeiltä

Sinikka Backman: Mietteitä leipäjonon liepeiltä

KirjoittanutEila Jaakola

Kello 3.10 alkaa tämäkin talvinen, tuulinen, kylmä aamu. Kello 6.00 ajelen Myllypurontietä kohti elintarvikejakelua. Kymmeniä ihmisiä seisoo jo odottamassa, että jakelu alkaa klo 9.00. Osa on hakenut suojaa metron sisäänmenoaulasta, vaikka sielläkään ei saisi vartijan mukaan olla. Lastauslaiturilla on kylmä. Avaan hallin ovet ja odottelen arjen enkeleitä saapuviksi. Ihmisiä, jotka ovat kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa, vankilasta…

Tarinoita leipäjonosta, osa 6. ”Oli hirveän korkea kynnys tulla tänne”

Tarinoita leipäjonosta, osa 6. ”Oli hirveän korkea kynnys tulla tänne”

KirjoittanutEila Jaakola

Kaikki Myllypuron leipäjonossa viime loppuvuonna kerätyt tarinat on nyt julkaistu tässä blogissa. Tämä on siis viimeinen osa niitä. Julkaisija on pidättänyt oikeuden tarvittaessa lyhentää tarinoita. Kiitos kaikille tarinansa kertoneille! Osa tässä blogissa julkaistuista tarinoista luettiin ma 7.3. Vanhassakirkossa järjestetyssä Tarinoita leipäjonosta -tilaisuudessa. Yksi tarinoille äänensä antaneista oli Helsingin piispa Irja Askola: ”Meidän on aika kiinnostua…

Tarinoita leipäjonosta, osa 5. ”Haen apua myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni”

Tarinoita leipäjonosta, osa 5. ”Haen apua myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni”

KirjoittanutEila Jaakola

Moni ruokaa jonottava hakee jonosta apua myös lastensa perheille. Moni auttaa myös naapureitaan, jotka eivät itse pääse jonooon. Olen 67-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Olen käynyt leipäjonossa viime kesästä lähtien ainakin kerran viikossa. Itseni lisäksi haen tukea lapsilleni ja lastenlapsilleni, joista yksi asuu luonani. Palvelu on tärkeää, koska olen leski ja minulla on ulosottoa jäljellä. Ensimmäinen kerta…

Tarinoita leipäjonosta, osa 4. ”Olen jonossa, koska minulla on nälkä.”

KirjoittanutEila Jaakola

Erittäin suuri osa tarinansa kertoneista kertoo käyvänsä Myllypuron leipäjonossa säännöllisesti, useita kertoja viikossa. Avun tarve on monilla pitkittynyt, jonossa on pitänyt käydä jo vuosia. Osa tulee paikalle klo 5.30, kun jakelu alkaa klo 9. Jakelun olemassaolo luo turvaa ja toivoa siitä, että ensi viikollakin saa ruokaa, vaikka rahaa ei olisi.   Tällä avulla on valtava…

Tarinoita leipäjonosta, osa 3. Ajattelin ennen, etten koskaan joutuisi tähän tilanteeseen

Tarinoita leipäjonosta, osa 3. Ajattelin ennen, etten koskaan joutuisi tähän tilanteeseen

KirjoittanutEila Jaakola

Monelle ruoka-apua hakevalle leipäjono on myös sosiaalinen tapahtuma muuten yksinäisessä arjessa. Se tarjoaa juttuseuraa, luo rytmiä päivään ja on syy lähteä kotoa. Jotkut tulevat paikalle jo klo 5.30, kun jakelu alkaa klo 9.   En kestä istua yksin kotona Olen 40-vuotias Kongosta muuttanut nainen, mutta asunut Suomessa jo noin 13 vuotta. Työttömänä olen ollut noin…

Tarinoita leipäjonosta, osa 2. Kallis asuminen kurittaa.

KirjoittanutEila Jaakola

Myllypuron leipäjonossa kerätyt tarinat todentavat köyhyyttä ja eriarvoistumista tämän päivän Helsingissä. Tavallista tarinoissa on pieni eläke, pitkäaikaistyöttömyys ja sairaudet. Erityisen usein jonottajat mainitsivat ahdinkonsa syyksi korkean vuokran, joka rokottaa suuren osan käytettävissä olevista tuloista. Pienempää ja edullisempaa asuntoa on monesti todella vaikea saada. Olen 63-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Olin töissä pienipalkkaisella alalla, joten eläkkeeni on pieni. Asun pienessä vuokra-asunnossa,…

Tarinoita leipäjonosta, osa 1. ”Enää en häpeä.”

Tarinoita leipäjonosta, osa 1. ”Enää en häpeä.”

KirjoittanutEila Jaakola

Myllypuron elintarvikejakelun jono kiemurtelee Kehä ykkösen kupeessa monen sadan metrin matkalla kolmena aamuna viikossa. Paikalla on joka kerta keskimäärin 750 kävijää, joista jokaisella on oma tarinansa. Joukko kirkon työntekijöitä ja vapaaehtoisia opiskelijoita kävi keräämässä ruoka-apua hakevien tarinoita, jotta näillä olisi mahdollisuus saada ääntään kuuluviin. Hienoa, että niinkin moni oli valmis kertomaan elämästään. Useat olivat ilahtuneita siitä, että joku on kiinnostunut…