Kirjoitus julkaistaan nimettömänä. Metsästämme äidin kanssa ilta-alennuksia. Tulemme puoli tuntia ennen kellon vaihtumista etsimään oransseja ja keltaisia tarroja. Usein löytyy jotain, joskus paremmin toisinaan huonommin. Kerran löytyi todellinen apaja kun kauppa tyhjensi kokonaisen hyllymitan verran elintarvikkeita. Sitä oli niin vaikea uskoa että piti kysyä kassalta kaksi kertaa. Yleensä mukaan tarttuu jugurtteja ja muuta nopeasti pilalle…
Lapsena yksi kiehtovimmista lukukokemuksistani oli Michael Enden Momo. Siinä pieneen kyläyhteisöön ilmestyi eräänä päivänä harmaa herra, laukku kädessään, tummanharmaa puku päällä ja sikaria poltellen. Heti kun sikari loppui, hän sytytti uuden. Yksi kerrallaan harmaa herra puhui kyläläiset säästämään aikaa: tekemään tehokkaammin töitä, viettämään vähemmän aikaa läheistensä kanssa, syömään nopeammin, tuottamaan enemmän, mitä nyt milloinkin piti tuottaa….
Kysyin jokunen aika sitten yhteisöpalvelu Twitterissä ei-uskovilta ihmisiltä miltä se tuntuu, kun joku rukoilee heidän puolestaan. Yleinen ilmapiiri oli varovaisen myönteinen. Rukoileminen nähtiin kauniina eleenä, mutta samalla tiedostettiin siihen liittyvät vallankäytön vaarat, joko kokemuksen kautta tai muuten. Vastauksiin sisältyi kokemuksia yhteiseen rukoukseen pakottamisesta, rukoilemisesta toisen muuttamiseksi tai pelkoa siitä, että rukous olisi ainoa apu mitä…