Tarinoita leipäjonosta, osa 6. ”Oli hirveän korkea kynnys tulla tänne”

Tarinoita leipäjonosta, osa 6. ”Oli hirveän korkea kynnys tulla tänne”

Kaikki Myllypuron leipäjonossa viime loppuvuonna kerätyt tarinat on nyt julkaistu tässä blogissa. Tämä on siis viimeinen osa niitä. Julkaisija on pidättänyt oikeuden tarvittaessa lyhentää tarinoita. Kiitos kaikille tarinansa kertoneille! Osa tässä blogissa julkaistuista tarinoista luettiin ma 7.3. Vanhassakirkossa järjestetyssä Tarinoita leipäjonosta -tilaisuudessa. Yksi tarinoille äänensä antaneista oli Helsingin piispa Irja Askola: ”Meidän on aika kiinnostua…

Tarinoita leipäjonosta, osa 5. ”Haen apua myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni”

Tarinoita leipäjonosta, osa 5. ”Haen apua myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni”

Moni ruokaa jonottava hakee jonosta apua myös lastensa perheille. Moni auttaa myös naapureitaan, jotka eivät itse pääse jonooon. Olen 67-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Olen käynyt leipäjonossa viime kesästä lähtien ainakin kerran viikossa. Itseni lisäksi haen tukea lapsilleni ja lastenlapsilleni, joista yksi asuu luonani. Palvelu on tärkeää, koska olen leski ja minulla on ulosottoa jäljellä. Ensimmäinen kerta…

Tarinoita leipäjonosta, osa 4. ”Olen jonossa, koska minulla on nälkä.”

Erittäin suuri osa tarinansa kertoneista kertoo käyvänsä Myllypuron leipäjonossa säännöllisesti, useita kertoja viikossa. Avun tarve on monilla pitkittynyt, jonossa on pitänyt käydä jo vuosia. Osa tulee paikalle klo 5.30, kun jakelu alkaa klo 9. Jakelun olemassaolo luo turvaa ja toivoa siitä, että ensi viikollakin saa ruokaa, vaikka rahaa ei olisi.   Tällä avulla on valtava…

Tarinoita leipäjonosta, osa 3. Ajattelin ennen, etten koskaan joutuisi tähän tilanteeseen

Tarinoita leipäjonosta, osa 3. Ajattelin ennen, etten koskaan joutuisi tähän tilanteeseen

Monelle ruoka-apua hakevalle leipäjono on myös sosiaalinen tapahtuma muuten yksinäisessä arjessa. Se tarjoaa juttuseuraa, luo rytmiä päivään ja on syy lähteä kotoa. Jotkut tulevat paikalle jo klo 5.30, kun jakelu alkaa klo 9.   En kestä istua yksin kotona Olen 40-vuotias Kongosta muuttanut nainen, mutta asunut Suomessa jo noin 13 vuotta. Työttömänä olen ollut noin…

Tule kuulemaan, kun kirkko tuo leipäjonon kävijöiden ääntä kuuluviin

Tule kuulemaan, kun kirkko tuo leipäjonon kävijöiden ääntä kuuluviin

Olen 59-vuotias nainen. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuosi sitten. Vaikka asun tuetussa asunnossa ja saan joitakin tukia, pienen eläkkeen takia ruoka-apu on minulle elintärkeää. Käyn eri leipäjonoissa 2-3 kertaa viikossa. Tänne lähtö ei ole mukavaa, mutta käynnin jälkeen on hyvä mieli, kun on saanut jääkaapin täyteen ja ulkoilmaa. Olen 19-vuotias lähihoitajaopiskelija. Käyn leipäjonossa säännöllisesti kerran tai…

Tehokkuuden oppikoulussa

Tehokkuus. Se on selkeästi aikamme tärkeimpiä arvoja. Sitä vaaditaan työelämässä, harrastuksissa ja jopa perhe-elämässä. Työelämässä tulee loistaa, harrastuksissa menestyä ja kodinkin pitäisi siinä sivussa kiiltää. Tehokkuus ei onneksi kuulu perinteisiin seurakunnan edustamiin arvoihin. Jumalan edessä jokainen on arvokas, vaikka tehokkuusmittarit olisivatkin luiskahtaneet pakkasen puolelle. Jumalan edesssä armoa ei ansaita tehokkuudella, vaan se saadaan lahjana. Kuitenkin…

Avun pyytäminen ei ole häpeä

Avun pyytäminen ei ole häpeä

Luin lehdestä taannoin artikkelin, jossa haastateltiin onnettomuudessa kotinsa menettäneitä suomalaisia. Artikkeli oli koskettava, mutta yllättäen kovimpaa minuun ei iskenyt itse artikkelin aihe vaan erään haastatellun kommenttiin liittyvät tunteet. Kommentti kuului jotakuinkin seuraavasti: ”En ole koskaan ennen joutunut pyytämään apua, tämä oli ensimmäinen kerta.” Tämä kommentti sai minut hyvin surulliseksi. Kommentissa on syvällä sävy, joka kuvastaa…