Näkökulmia kristilliseen vertaistukeen

Virpi on entinen päihderiippuvainen ja eräs Vuosaaren seurakunnan vapaaehtoinen. Hän kertoo seuraavassa kristillisen vertaistukiryhmän toiminnasta Vuosaaressa. ”Vaikka päihdetyön määrärahoja on vuosi vuodelta leikattu mm. hoitopaikkoja lakkauttamalla, toimii onneksi erilaisia vertaistukiryhmiä, kuten AA, NA ja AAL. Vapaaehtoisvoimin pyörivät ryhmät ovat pitkälti omavaraisia ja mihinkään organisaatioon sitoutumattomia. Ainoa ehto jäsenyyteen on oma halu raittiuteen ”päivä kerrallaan”. Ryhmissä…

Lue lisää

Ripari kuuluu kaikille

”Kun Jumala sanallaan sinutkin loi, hän tarkoitti samalla näin: sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua!” Tuo laulu kajahtaa iloisesti Karjaan kirkossa vieraillessani kesäkuussa kehitysvammaisten rippileirillä. Laulun sanat saavat jotenkin erityisen painavan merkityksen tuossa ihanassa nuorten joukossa. Kehitysvammatyön pappi Heli Ojalehto kertoo, että kehitysvammaisten ripariopetuksessa on ihan samanlainen runko kuin missä…

Lue lisää

Korvaamattomia ihmisiä

Niskapoimun turvotuksesta sen jo pystyi ennustamaan kohdun suojasta: kaikki ei ollut hyvin. Lääkärit suosittelivat keskeytystä, mutta äidin jo herännyt rakkaus suojeli Kerttua niin, että hän sai oikeuden syntyä. Kerttu ei pystynyt ymmärtämään, puhumaan tai aina edes nielaisemaan sylkeään, mutta hän katseli maailmaa suurin, loistavin silmin. Kun äiti joutui viisitoista vuotta myöhemmin jättämään Kertun muiden hoidettavaksi,…

Lue lisää

Jos et tunne, älä tuomitse

Jokainen on oman elämänsä sankari. Uskomalla itseensä pääsee eteenpäin, pystyy mihin vain. Köyhät ovat heikkoja eivätkä ole uskoneet unelmiinsa, eivät ole jaksaneet yrittää. Onneksi minä en kuulu heihin. Minä olen tehnyt jatkuvasti töitä menestykseni eteen. Olen onnistuja, koska haluan olla onnistuja. Ensimmäinen kappale sisältää vaarallisia ajatuksia. Ajatuksia siitä, että jokainen, jolla on elämässä hankalaa, on luultavasti itse…

Lue lisää

Verkostoissa on voimaa

Olen viime päivinä miettinyt paljon yhdessä tekemistä ja ajattelinkin jakaa teille siitä muutamia ajatuksia. Selasin omaa blogihistoriaani ja huomasin, että viimeisimmässä bloggauksessani jo alustin tätä aihetta kertomalla ajatuksiani siitä, miten Jumala jakaa jokaiselle erilaisia lahjoja ja taitoja. Jatketaan siis siitä! Olimme viime viikolla Nokialla diakoniaseminaarissa Vuosaaren seurakunnan diakoniatiimin kanssa. Saimme ennakkotehtävän: meidän piti valmistella ja…

Lue lisää

Ole hiljaa!

Olen retriitti-ihminen. Sellainen, joka viihtyy mökillä tai veneellä viikon ilman televisiota, radiota tai nettiä. Sellainen, joka kaipaa ihmisten seuraa, mutta nauttii siitä, että hiljaisuutta ei tarvitse täyttää väkinäisellä puheella. Sellainen, jonka mielestä saunassa on ihaninta olla hiljaa. Sellainen, jonka on pakko päästä ainakin kerran vuodessa paikkaan, jossa saa luvan kanssa olla hiljaa monta päivää. Tiedän,…

Lue lisää

Niukkuus ajaa meidät yhteen

Aloitin työurani päihdetyössä 30 v sitten. Auttajatahojen väliset raja-aidat olivat korkeat. Vertaisryhmien jäsenet karsastivat ammattiauttajia ja päihdeklinikoilla karsastettiin vertaisauttajia. Kukin oli poteroitunut omaan tapaansa auttaa. Pari vuotta sitten sain mahdollisuuden osallistua uudenlaiseen valmennukseen. Se kokosi samaan huoneeseen sekä päihdekuntoutujia että päihdetyön ammattilaisia – jotkut olivat sekä että. Edelleen olin havaitsevinani ennakkoluuloja, myös itselläni. Valmennuksessa aloimme…

Lue lisää

Oman kuplani ulkopuolella

Reilu kaksikymmentä lasta tulee nopein askelin seurakuntakeskukseen. Koulu on ohi ja nyt lauletaan yhdessä ruokalaulu. Aiemmin päivällä on ollut työttömien ruokailu, mutta keittäjät ovat keittäneet reilusti enemmän tietäessään lapsijoukon tulevan iltapäivällä syömään. Ruoasta nirsoilemisesta ei ole tietoakaan. Lapset syövät reippaasti. Muistikuva on noin parinkymmen vuoden takaa eräästä Vantaan seurakunnasta. Diakoniatyöntekijät olivat kuulleet, että joukko lapsia…

Lue lisää

Arvot (on)

Istun Pyhän Jysäyksen seurakuntatalon toimistossa ja kuuntelen äidin kertomusta. Hän järkyttyi, kun Lastenklinikan osastolääkäri tiukkasi häneltä, että potilastietoihin on kirjattava tieto montako kertaa hänen poikansa ylipäätään elvytetään. Luvun kirjaamiseen äiti ei suostunut, kysyi lääkäriltä, että lopetettaisiinko niin kuin koira? Lapsi oli joutunut tehohoitoon vaikean epilepsiakohtauksen jälkeen, kun päivystyksessä liian nopeasti annettu lääke oli pysäyttänyt lapsen…

Lue lisää