Tarua vai totta

Yksiön ilma oli sakeana kahvin tuoksusta. Olimme ainakin vartin istuneet vaiti, kahvia silloin tällöin pienistä vaaleanpunaisen ruusun koristamista posliinikupeista siemaillen. Lumouduin taas tavasta, jolla hän rauhallisesti lorautti kahvia kupin aluslautaselle – tassille, kuten hän pientä lautasta kädessään kutsui, kerta toisensa jälkeen kuin kuninkaallinen hän laittoi sokeripalan huuliensa väliin ja siemaisi hartaasti nauttien kahvia sen läpi. Asetti lautasen sitten kupin viereen ja jatkoi Helsingin Sanomien lukemista. Kaiken hän teki sellaisella arvokkuudella, ettei kuusitoistavuotiaalle vilkkaalle nuorelle naisellekaan jäänyt tilanteen arvokkuus ja hartaus huomaamatta, vaikka moni muu asia varmasti jäi. Olihan maailma täynnä ennen kokematonta.

Jos joku olisi etukäteen kertonut, että 85-vuotias ”tätini” mykistää minut kahvia juoden ja Hesaria lukien, olisin tokaissut: ”Älä unta nää.” Nykyään tapaan työssäni usein tätini kaltaisia ihmisiä. Virtuaalisissa etäkeskusteluissa samalla tavalla keittiönpöydän äärellä. Jotkut heistä ovat, toisin kuin hän, vaarassa lannistua. Kadottaa ilon ja toivon. Tuolloin olen saanut kulkea rinnalla. Tätikin on istahtanut useita toveja kanssamme tarinoissa, rukouksissa, virsissä, oman mieleni muistoissa.

Täti oli elänyt lapsuutensa pienempiä sisariaan paimentaen, varhaisteini-ikänsä perheelle leipätaikinaa vaivaten, pienessä saunassa lakanoita pyykäten, avannossa huuhdellen ja monia muita kaupunkilaisnuorelle käsittämättömiä askareita toimittaen. Myöhäisemmässä teini-iässä, kun tansseissa olisi ollut kiva alkaa käydä, hän alkoi hoitaa vakavasti sairastunutta ja koko ajan huonommaksi käynyttä äitiään. Täysi-ikäiseksi vartuttuaan äiti ja nuorimmat sisaret tarvitsivat häntä entistä enemmän, koska isä joutui rintamalle. Näin myös tädin nuori sulhanen, joka ei sieltä enää palannut. Vuosia myöhemmin täti kohtasi toisen rakkauden, jolle äidin hoidettuaan sai sanoa tahdon vain muutamaa kuukautta ennen kuin miehensä joutui vuosia kestäneisiin sotiin. Onneksi hän palasi.

Nuoripari oli muuttanut Helsingin keskustaan tähän kolmenkymmenen neliön yksiöön, jossa istuimme, juuri ennen sotia. Täti työskenteli aina eläkeikäänsä saakka sanomalehden painossa latojana. Muistan vieläkin, miten hämmästyin sitä, että teksti ladottiin kirjain kirjaimelta ja miten nopeasti täti sivun latomisesta selvisi. Ja miten hän konstailemattomasti kertoi, että kirjaimet oli pakko latoa niin nopeasti kuin suinkin, koska näpithän siinä olisi palaneet, jos niitä punnitsemaan olisi alkanut. Kaiken nuorta naista hämmentävän hän kertoi yhtä mutkattomasti kuin tänään itse kertoisin jollekin ilman elektroniikkaa eläneelle työsähköpostieni lähettämisestä. Yhtä kevyeltä hän sai perin erilaisen elämäntarinansa vivahteikkaat käänteet kuulostamaan, eikä äänessään ollut vähääkään marttyyrin värinää tai sankarin nostetta.

Noina kiireettöminä kohtaamisemme hetkinä en tiennyt, miten mieleenpainuvaa yhteinen aikamme oli. Miten miettisin häntä joka sunnuntaiaamu kahvia juodessani ja sanomalehden sivua kääntäessäni. Miten kaipaisin, kun lapseni olisivat pieniä, eikä yhtään lähisukulaista tai tätiä olisi heille antamassa vastaavia hetkiä tai leipomassa pullaa eläkepäiviensä riemuksi siskonsa lapsia ilahduttaakseen niin kuin täti vielä siskonsa lapsen lapsillekin oli. Miten hänestä hehkuva elämänilo ja lämpö hyväilisi sisintäni kiirehtiessäni omiin vapaaehtoistöihin tai hymynsä tarttuisi vielä vuosien jälkeen kiireisen työpäivän lomassa.

Olen kertonut hänestä lukemattomia tarinoita, jotka ovat kuin taivaallista mannaa kuulijoille. Joka kerta ilma täyttyy kalliin mirhan tuoksulla. Koskaan tarina tädistäni ei ole pettänyt. Olenpa jakanut saamastani öljystä köyhälle tai rikkaalle, lähimmäisensä tai toivonsa kadottaneelle. Pimeimmissäkin tilanteissa löydämme tädin keittiönpöydän ihmeen äärelle. Paikkaan, jossa havahdumme Pyhän läsnäoloon.

Kerran tädin elämästä kertoessani nuori rakastunut nainen ehti kysyä, eikö täti arvostanut elämäänsä, kun jäi palvelemaan sisariaan tanssien sijaan tai äitiään antaen rakkaansa odottaa. Tarinan edetessä hän hoksasi, mitä täti arvosti. Ei vain itseään tai jokaista minuuttia tai kello viisi postiluukusta tipahtavaa sanomalehteä, aidon kahvin tuoksua ja sokerin makua, sunnuntaiaamun kiireettömyyttä, eläkeläisen leppoisia joutilaita tunteja keittiön ikkunan takaa vuodenaikoja ja lintujen muuttotouhuja tarkkaillessaan. Täti arvosti. Arvosti äitiään, sisaruksiaan, minua, kuin rintamalta palanneen miehensä kanssa viettämiään viittä vuotta, arvosti enemmän kuin useimmat viittäkymmentä. En koskaan löytänyt, hänen äänestään katkeruuden häivää enkä syöpään kuolleen miehensä jättämää yksinäisyyden oikeutettua pettymystä.

Kun työni lomassa mietin, miten olla, palaan tätini keittiönpöydän äärelle. Siellä tavoitan ihmisen, jonka luona käydessään edes nuori teini ei malta lähteä hiljaisuuden ääreltä. Jonka kanssa saa kokea ikuisuuden havinaa, kuninkaallista arkea ja huomata sen koettuaan osaavansa kohdata itsensä ja oman elämänsä ihmiset rakkauden kautta, kääntävänsä elämän lehden sivuja huolella ja kunnioittaen ainakin taas sunnuntaisin.

Pysähdytään hetkeksi. Hiljennytään, kun rakkaus ehtyy.

Kenties joku kolmenkymmenenseitsemän vuoden jälkeen muistelee myös meitä kuten me tänään tätiä. Naista, jonka elämä oli diakoniaa, eikä hän edes huomannut sitä.

Viekää tuhkatkin pesästä! – terveisiä leipäjonosta

Pääsin tutustumaan Myllypuron elintarvikejakelun toimintaan ensimmäistä kertaa vuoden 2016 keväällä ollessani diakoniharjoittelijana Herttoniemen seurakunnassa. Keväällä aamut olivat kylmiä ja jono pitkä. Osa kävijöistä istui retkijakkaralla, toiset lämmittelivät hörppien kuumaa kahvia mukanaan tuomasta termospullosta. Muitakin toimijoita oli usein paikalla, kahvia ja … Lue lisää

vuosaaren diakoniatyöntekijät ja köyhyys

Kuka armahtaa köyhää? – Vuosaarelaiset kertovat

Köyhyys ilmenee monella tavalla ja se näkyy myös vuosaarelaisten ajatuksissa köyhyydestä. Vuosaaren seurakunta järjesti viime syksynä köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen tapahtuman Mosaiikki-torilla. Tapahtumassa kyseltiin vuosaarelaisten ajatuksia köyhyydestä. Vuosaarelaisten mielestä köyhyys koskettaa muun muassa eniten lapsiperheitä, pienituloisia eläkeläisiä ja romaneita. Mitä … Lue lisää

Elämän virta

Monimuotoisiin vivahteikkaisiin sävyihinsä, surun tummista ilon vaaleisiin sävyihinsä, virta tuo virta vie. Muuttolinnut, kompassin lailla, kuljettavat meitä, ajasta aikaan, ajanlaskun lailla, kurjet kertovat kevään koittavasta ilosta, ajan rajallisuudesta, syksyn haikeuteen saatellen. Vapaana kuin taivaan lintu oman elämäni sateenkaaressa kuljen jälleen … Lue lisää

Pullantuoksu lähentää ihmisiä

Omakotisäätiö kutsui Puotilan eläkeläiset Ystävänpäiväkahville. Hyvä tunnelma syntyi kahvin ja pullan ääressä. Tämä tilaisuus ja edellisen päivän leipominen olivat osa valtakunnallista Yhteinen keittiö-hanketta. Paikalla oli mukavasti väkeä, noin 30 henkilöä. Pianomusiikki oli viihdyttävää ja välillä innostuimme laulamaankin. Saimme tietoa Puotilassa … Lue lisää

Pienet teot, suuret merkitykset

Tapulin diakonian vapaaehtoiset ovat seuranneet kuntoni rapautumista myötätuntoisesti ja lempeän ystävällisesti. Tammikuussa selvisi lopullisesti, että lonkkaluuni oli tehnyt tehtävänsä ja varaosa oli tarpeen. Jäin pois monista tehtävistä, koska kävin laboratoriossa, röntgenissä, hammaslääkärissä, leikkauksen valmisteluissa, apuvälinelainaamossa, apteekissa ja monissa muissa huolto- … Lue lisää

Poltetun maan lapset

Yläasteen ensimmäisellä historian tunnilla historian opettaja sanoi luokallemme, että pitää ymmärtää historiaa, jotta voi ymmärtää nykyihmistä. En muista miten tuo lause aukeni minulle silloin. Aukeniko mitenkään. Nyt työssäni huomaan katsovani ihmisten tarinoiden kautta usein historiaan, jota en ole itse elänyt. … Lue lisää

Pummiharha

Erityisesti työni kautta olen tutustunut ihmisiin, joiden elämä on jatkuvaa selviytymistaistelua. Monille heistä totean tapaamisemme aikana ihmetteleväni sitä, miten he ovat voineetkaan selvitä niin tukalissa vaikeuksissa. Useimmat heistä ovat todella tiukilla myös taloudellisesti. He sinnittelevät uskomattoman pitkään todella pienillä tuloilla, … Lue lisää