Kannelmäen seurakunnan diakonin havaintoja työn keskeltä
Syksy on alkanut. Seurakunnissa ihmisiä yhteen kutsuva toiminta on käynnissä. Diakoniatyössä kiireisin aika vuodesta on pian ovella – nimittäin loppuvuosi ja joulu. Yksinäisyys, pienituloisuus ja äkilliset elämän kriisit saattavat korostua joulun äärellä. Diakoniatyö saattaa mahdollistaa ahdistuksen tai kriisin keskellä joulun rakentamisen ja sen sanoman äärelle pysähtymisen hengellisen ja aineellisen tuen kautta. Diakoniatyössä korostuu loppuvuodesta myös ihmisten halu lahjoittaa omastaan. Lahjoitusten ja avun kohdentaminen sitä tarvitseville alueemme asukkaille on useamman viikon työ. Sen vuoksi ajatukset ja työnsuunnittelu joulusta on tällä hetkellä vahvasti mielessäni.
Pienituloisten toimeentuloa on koetellut elinkustannusten kasvu viime vuosien aikana. Diakoniatyössä se näkyi etenkin viime vuoden lopussa. Sosiaaliturvan leikkaukset tänä vuonna ovat vaikuttaneet ihmisten henkiseen ja taloudelliseen hätään. Laskelmien mukaan leikkausten kasaantuminen samoille ihmisille lisää köyhyyttä. Katseeni tulevaan jouluun ja loppuvuoteen on sen vuoksi huolen täyttämä – huolen siitä, miten ihmiset voivat, miten ihmiset selviävät taloudellisista haasteista ja riittääkö diakoniatyön tarjoama apu ihmisten tukemiseen.
Diakonisen avun mahdollistamat valonpilkahdukset luovat toivoa tulevaan
Alkanut syksy on antanut työn keskellä mahdollisuuden myös istua kahvikupin äärelle ja katsella kulunutta vuotta. Kuluneen vuoden aikana Kannelmäen diakoniatyössä on ollut n. 2000 kohtaamista alueen ihmisten kanssa. Näissä kohtaamisissa olemme kohdanneet ihmisten henkiset, hengelliset ja taloudelliset tarpeet. Meidät on kutsuttu kulkemaan ihmisten ilojen, surujen, pettymysten, epävarmuuksien ja onnistumisten rinnalla.
Kesällä järjestimme seurakunnan viljelypalstalla kahvihetkiä, joista on jäänyt mieleen kohtaaminen erään opiskelijan kanssa. Yksinäisyyden vuoksi hän kaipasi paikkaa, johon kesällä voisi tulla kohtaamaan muita ihmisiä. Hän koki kesällä vaikeaksi löytää seurakuntien järjestämää toimintaa ja oli sen vuoksi iloinen, että löysi palstakahveille.
Aineellista tukea ihmisten taloudelliseen ahdinkoon on pystytty jakamaan ruokamaksusitoumuksilla, Euroopan sosiaalirahaston myöntämillä maksukorteilla, lahjakorteilla ja erilaisten rahastojen ja keräysten kautta haetuilla avustuksilla.
Keväältä on jäänyt mieleeni iltakirkko henkilön kanssa, jonka haasteellisen elämäntilanteen rinnalla olen kulkenut vuoden ajan. Jätimme Jumalalle huolemme ja ennen kaikkea kiitoksen siitä, että diakoniatyön kautta henkilön äkilliseen taloudelliseen kriisiin saatiin kotimaanavun keräyksen kautta apua.
Syksyn aikana järjestämme ja kokeilemme myös uusia asioita, joihin saamme kutsua ihmisiä. Tällä hetkellä ohjaan papin kanssa voimavararyhmää, missä pohdimme osallistujien kanssa omia vahvuuksia, kiinnitämme huomiota omiin rajoihin, keskustelemme arjen merkityksestä, unesta ja rentoutumisesta. Ennen kaikkea mahdollistamme osallistujille hetkiä oman itsensä kanssa.
Jos elämässäsi on asioita, joita et meinaa jaksaa yksin kantaa, niin nosta katseesi rakennuksiin, joissa on risti. Ole rohkeasti yhteydessä kirkon työntekijöihin.
Risti on tienviitta matkallamme, turva eksyessämme, toivomme kivun aikana, voimamme haasteiden keskellä. Me kannamme ristiä ja risti kantaa meitä.
Siunausta syksyysi!
- Kannelmäen seurakunnan diakonin havaintoja työn keskeltä - 25.09.2024
- Solmuja, joita diakoniatyöntekijäkään ei meinaa saada auki - 06.03.2024
- Kun elämä on pelkkää arkea - 24.05.2023
