Kevättä rinnassa vai kausimasennusta mielessä?

Kevään koittaessa luulisi, että ihmisen mieli ilahtuu valon lisääntymisestä, mutta näin ei kaikkien kohdalla ole. Osalle kevät aiheuttaa suoranaista masennusta. Niin kutsutusta vuodenaikamasennuksesta kärsii arviolta 5-10 prosenttia suomalaisista. Naiset kärsivät kausimasennuksesta miehiä yleisemmin ja alttius masennukseen näyttäisi lisääntyvän iän myötä. Taipumus kausimasennukseen voi olla myös perinnöllistä. Hetkittäisen kausimasennuksen aikana arkielämän pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua lähes ylitsepääsemättömiltä.

On sanottu, että suomalaisille yhteistä on kylmä ja pitkä talvi. Murtuuko osalta meistä jokin yhtenäisyyden tunne, kun kaikkia samalla tavalla kohteleva viima, kylmyys ja pimeys väistyy? Ajattelemmeko, että iloiset ihmiset osaavat nauttia keväästä ja kesästä minua enemmän? Ajattelenko, että kevään myötä minunkin pitäisi olla iloisempi, vaikka siihen ei olisi mitään erityistä syytä?

Reagoimme jokainen eri tavalla vuodenaikojen muutokseen. Kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä huomaa monien heräävän ikään kuin henkiin. Monet uskaltautuvat ulos ja ulkoilemaan, kun ei ole enää liukasta tai liian kylmää. Aikoinaan ajaessani raitiovaunua, muistan muutaman kokeneemman kuljettajan maininneen, että kevät tuo ihmiset ulos koloistaan kaupunkia kiertäville ratikka-ajeluille. Tottakai ihmiset viettävät aikaa ratikoissa myös talvella muun muassa pakkasta paossa, mutta nimenomaan keväällä matkustajamäärät lisääntyvät.

Mikäli joko vuodenaikaan liittyvä tai siitä riippumaton masennus painaa mieltäsi, voit asian tiimoilta ottaa yhteyttä esimerkiksi oman seurakuntasi diakoniatyöntekijään. Asiassa auttavia tahoja löytyy monia! Ennen kaikkea ole vapaa tuntemaan omia tuntemuksiasi, olivatpa ne sitten keskivertoa iloisempia tai surullisempia, liittyivätpä ne valoon tai pimeään, kevääseen tai talveen. Kevät ja kesä tulee ja ne kohtelevat meistä jokaista samalla tavalla.

Henkka Isokuortti

Kirjoittaja on diakoniatyöntekijä Oulunkylän seurakunnassa.

Vastaa