Yhdessä yhteiseksi parhaaksi

Viime syksy oli minulle ainutlaatuinen, sillä sen aikana yksi suurimmista unelmistani kävi toteen. Sunnuntaina 13.12.2015 minut ja 6 muuta diakoniatyöntekijää vihittiin diakonian virkaan ja 7 teologian maisteria vihittiin pappisvirkaan. Ennen vihkimystä osallistuimme yhdessä useita koulutuspäiviä kestäneeseen ordinaatiokoulutukseen, jonka aikana pohdimme omaa kutsumusta, kirkon uskoa, tunnustusta ja tulevaisuutta.

Koulutuksessa käsiteltävät aiheet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Moni koki kenties oman kutsumuksensa vahvistuneen koulutuksen aikana, mutta itselläni oppimiskokemus liittyi lähinnä muihin vihittäviin työntekijöihin. Huomasin, kuinka erilaisia työntekijöitä Jumala on kutsunut palvelukseensa. Se erilaisten lahjojen ja ideoiden kirjo, joka jo meidän pienessä porukassamme vallitsi, oli valtava! Hienoa oli myös huomata, kuinka Herra oli monelle johdattanut sellaisen työtehtävän, jossa pääsi juuri omia lahjojaan käyttämään.

Tämän saman oivalluksen olen tehnyt myös meidän omassa Vuosaaren seurakunnan diakoniatiimissä. Meistä jokainen tekee työtään omalla työotteellaan. Sitä kovin helposti haluaisi olla kaikessa tekemässään hyvä ja taitava eikä sen tavoittelu toki pahasta ole, mutta erityisen vaikean tehtävän edessä joskus voi olla viisautta antaa tilaa niille, joille Jumala on antanut lahjat kyseisen tehtävän hoitamiseen. Kunhan muistaa, että Jumala on antanut lahjoja myös itselle ja että hänen tarkoituksensa on, että voimme kaikki käyttää omia lahjojamme seurakunnan yhteiseksi rakentumiseksi.

Tämä oivallus ei tietenkään rajoitu ainoastaan työntekijöihin, vaan se koskee jokaista kristittyä. Monesti huomaa, että esimerkiksi seurakunnan vapaaehtoisilla on paljon sellaisia taitoja, joita työntekijöillä ei välttämättä ole. Hyvä esimerkki tästä oli joulukuun alussa pitämämme naisten pikkujoulut, joiden ohjelma olisi varmasti jäänyt huomattavasti köyhemmäksi ilman vapaaehtoisten työpanosta. Yksi säesti joululauluja, toinen laittoi kynsiä, kolmas ohjasi liikunnallisen hartauden jne. – asioita, joissa missään en itse ainakaan ole kovin taitava.

Raamatussa kerrotaan, että jokaisella on jotain annettavaa yhteiseksi parhaaksi. Lahjat ovat erilaisia, mutta samanarvoisia. Kristuksen ruumiin jäseninä saamme tuoda yhdessä kunniaa Jumalalle käyttämällä niitä lahjoja, joita hän on meille antanut ja tunnustamalla myös toisten lahjat. Rakennamme seurakuntaa eri tehtävissä.

”Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.” Kor. 14:26

Vuoden 2016 haaste olkoon seuraava:

Pohdi, mitä lahjoja Jumala on antanut jollekin läheisellesi: perheenjäsenelle, ystävälle tai työtoverille. Rohkaise häntä käyttämään omia lahjojaan ja anna hänelle palautetta. Anna toisille tilaa osoittaa omat lahjansa ja arvosta niitä.

SIUNATTUA UUTTA VUOTTA 2016! 🙂

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Heidi Viita-Virtanen (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.