Joulu on hyväosaisten juhla

Sain lapseltani itse tehdyn joulukalenterin, jossa päiville on joko värityskuva tai jokin yhteinen tekeminen/ajatus joulusta. Ensimmäisen päivän värityskuvaksi lapsi oli piirtänyt jotain, josta en oikein saanut selvää. Onneksi lapsi oli paikalla kertomassa kuvan esittävän maamiinaa. Maamiinaa! Muut kuvat kalenterissa olivat enemmän jouluun liittyviä: piparkakku-ukko, joulupallo, tähtiä, kuusi, karkkikeppi. Yhdessä katselimme kuvia ja maamiinan kohdalla naureskelimme miettien millaisia räjähdyksiä 1.12. voisi tapahtua; räjähtääkö ensin äidin vai lapsen hermot? 

Mitään erityistä ei 1.12. tapahtunut, mutta ajatus jäi mieleeni. Miten monelle ihmiselle joulu tuo tullessaan murhetta ja ahdistusta. Kaupat ovat jo marraskuun alusta alkaen täynnä joulukoristeluita ja lahjaideoita, postiluukusta tipahtelee toinen toistaan paksumpia lelu- ja mainoslehtiä. Nyt on aika valmistautua jouluun: hankkia lahjat, valmistaa ruuat, koristella koti, kuunnella joululauluja, siivota, ostaa joulukuusi, lähettää joulukortit ja luoda joulun tunnelma. Ihan viimeistään Black Friday- tarjoukset tulisi hyödyntää! Ei ihme, jos yhdellä ja toisella on jo joulukuun ensimmäisenä päivänä jouluahdistus, kun rahat tai aika eivät riitä täydellisen joulun rakentamiseen. Ensimmäisen joulun ihmeen, eli Jeesus-vauvan syntymän, ympäristö on eläinten suoja. Ei koristeita, ei lahjavuorta eikä erityistä herkkupöytää. Miten tästä kaikesta onkin muotoutunut vuoden suurin kulutusjuhla? 

Mietin joulun ydintä, mikä minulle tekee joulusta joulun? Haluaisin vastata, että jouluuni ei tarvita ruokaa, ei koristeita eikä lahjoja, että jouluun riittää tunnelma – joulumieli! Mutta mikä sitten tuo joulumielen? Rauha ympärillä, joululaulut ja siisti koti. Todellisuudessa ympärilläni olevan rauhan saavuttamiseksi tarvitaan myös ruokaa ja lahjoja odottaville lapsille paketit. Joulupalloilla ja valoilla koristeltu kuusi luo pimenevään iltaan aivan oman tunnelmansa.  Tarvitsenko minäkin oikeasti näin paljon, jotta pääsen joulutunnelmaan? Eikö minulla ole jo tarpeeksi, kun on katto pään päällä ja perhe jonka kanssa olla yhdessä?

Palataan joulukalenteriin, jonka lapseni teki. Luukun 21 kohdalla lukee ”joulu on jakamisen aikaa”. Ihmisillä on tahto muistaa läheisiään ja halu toteuttaa myös tuntemattomien joulutoiveita. Konkreettisesti tämän saa nähdä Rakenna Joulupuu- keräyksessä, jossa ihmiset ja yhdistykset voivat toteuttaa diakoniatyön asiakkaiden joulutoiveita ostamalla joulupuussa olleen toiveen mukaisen lahjan ja toimittamalla sen diakoniatyöntekijälle. Me diakoniatyöntekijät saamme olla mukana ottamalla vastaan lahjoja ja toimittamalla ne sitten asiakkaille. Tämä tehtävä tuo oikeaa jouluntunnelmaa, saamme kaiken kiireen keskellä nähdä lahjoittajien ilon siitä, että voivat tuoda joulua toisille. Saamme nähdä vanhempien helpotuksen, kun yksi pieni taakka tippuu hartioilta – lapsille on nyt lahjat. Saamme nähdä yksinäisen ihmisen onnelliset kasvot, kun häntä on muistettu. 

Ehkä joulun tunnelman ytimessä onkin sen ymmärtäminen, mikä on tarpeeksi. Jos koko luomakunnan vapahtajalle oli tarpeeksi syntyä heinäkasaan haisevassa tallissa, meille hyväosaisille voisi olla tarpeeksi tehdä asioita, joilla voimme auttaa muita. Pyytää yksinäinen kaveri omaan joulupöytään, osallistua lahjakeräykseen, antaa vain yksi kestävä ja tarpeellinen paketti. Istua ja hengittää, antaa pölyn laskeutua. Muistaa Jeesuksen syntymää ja sitä oikeaa joulun ihmettä. Luulisin, että näin voimme välttää myös ne suurimmat joulun maamiinat.

Teksti: Inkeri Saksa ja Anna Hiekkataipale

Kuvat: Pixabay