Kävelytin iäkästä äitiäni hoivakodin pihamaalla. Siellä oli viljelylaatikoita, jonne oli tökätty merkkejä, mistä mikäkin kukka tai kasvi on nousemassa pintaan. Kun katsoin tarkemmin, niin yhdessä merkissä luki narsisti. Sisäinen pilkunviilaajani alkoi hekottaa. Yhden kirjaimen ero on joskus aika merkittävä. Narsissi tai narsisti, samapa tuo! Sitten huomasin kysyväni itseltäni, että missä niitä narsisteja sitten kasvaa. Tai…
Kun lukee paljon, erottaa jo kirjan ensiriveiltä, onko se huippuyksilö! Näin kävi minulle avatessani Joel Haahtelan kirjan ”Jaakobin portaat”. Kirja on 190-sivuinen pienoisromaani, jonka luin yhdeltä istumalta kykenemättä ajattelemaan tai tekemään mitään muuta. Kirjassa veljesten tarina kulkee lumisesta Helsingistä lumiseen Jerusalemiin. Pikkuveli kiirehtii isoveljensä tueksi täysin outoon maailmaan ja mielentilaan. Salaperäinen merkintä ”Jaakobin portaat” Jerusalemin…
Ensi kuussa olen tehnyt diakoniatyötä neljä vuotta. Usein tuntuu siltä, että olen yhä se vastavalmistunut, joka seisoo kirkon ovella miettien, että miten voisin kertoa armosta ja lähimmäisenrakkaudesta heille, joita painaa huoli omassa elämässä ja joilla ei kenties ole tänään syötävää. Toisaalta neljään vuoteen on mahtunut todella paljon kohtaamisia, iloja, suruja, onnistumisia ja pettymyksiä. Työni on…
Olet varmaan joskus kuullut lapsiavioliitoista tai sukujen sopimusavioliitoista? Ne tuntuvat täällä kaukaisilta, sillä Suomessahan jokainen saa itse valita kenen kanssa menee naimisiin -kunhan avioliitolla ei ole esteitä! Täällä eivät enää perheet tai suvut kontrolloi ja meillä on vapaus valita -jopa avioliitto samaa sukupuolta olevan kanssa. Valitettavasti ajatus on osin epätosi -nimittäin jo avioliiton esteettömyyden todistaminen…
Puhelimeeni kilahtaa viesti. Lähettäjä on nuori ihminen, jolla on tilapäinen ruoka-avun tarve. Usein tilannetta kartoittaessa löytyy lisää huolenaiheita. Lähdemme yhdessä etsimään mahdollisia tukiverkostoja ja hyödynnämme saatavilla olevia palveluja. Kuljemme palan yhteistä matkaa, joskus muutaman askeleen, toisinaan pidemmän vaelluksen. Seurakunnan auttamistyö, diakonia, on pitkälti matkakumppanuutta. Kohtaamisissa unohtuu termi asiakas. Keskustelu soljuu ihmiseltä ihmiselle. Oleellista on rakentaa ilmapiiriä,…
Mihin minusta on? Miten etenen työelämässä? Mitä minun pitää tehdä, että pärjään? Olenko riittävän hyvä? Mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni? Sparraus ja mentorointi ovat termeinä uusia. Mentoroinnilla tarkoitetaan yleensä niin sanotun hiljaisen tiedon siirtymistä ja kokemusten hyödyntämistä, jossa esimerkiksi pitempään alalla toiminut konkari auttaa jalostamaan ja uudistamaan liiketoimintaa. Sparrausta taas voisi kutsua valmennusmetodiksi, joka valaa…
Kun ilmoittauduin senioritaloon vapaaehtoiseksi, kuvittelin tietäväni, millaista elämä muistisairaiden ryhmäkodissa on, koska oma äitini asuu vastaavassa paikassa. Mielessäni risteili silti kysymyksiä. Mikä muistisairaiden kanssa toimii ja mikä ei ? Mikä merkitys vapaaehtoisilla on? Yhtenä päivänä juttelen ryhmäkodissa asuvan Sannin kanssa pitkään. Hän ei muista mitä hän on työkseen tehnyt, mutta syntymäpaikkakunnan kyllä. Hän kyselee, mikä…
Hyväksyttäviä vastauksia ovat molemmat: kyllä ja ei. Kysymykseen saa vastauksen kyllä, jos vastaaja on kohdannut diakoniatyöntekijän haastavassa elämäntilanteessaan ja saanut apua. Kieltävän vastauksen kuulee silloin, kun vastaaja ei ole ollut tietoinen diakoniatyön mahdollisuuksista. Diakoniatyöntekijänä hätkähdän aina kuullessani ihmisiltä tai mediasta arvailuja, jopa epäilyjä, kirkon diakoniatyön mahdollisuuksista auttaa. Meidän tekemämme diakoniatyö 150 vuoden aikana on ollut…
Valokuvilla voi luoda uusia muistoja yhtä lailla kun katsoa ollutta. Oletko tullut ajatelleeksi, miten antoisa ja monipuolinen tapa se on katsoa itseään ja elämäänsä? Valokuvaan mielelläni. Olen tottunut katsomaan valokuviani, pohtimaan, mistä ne kertovat. Niissä on näkyvillä eletty elämä, ihmissuhteeni, arkeni ja juhlani. Yhtä lailla valokuvissani on rakennuksia, näkymiä, lemmikkejä ja muita eläimiä, sääilmiöitä, luontoa,…
Löydätkö itsesi miettimästä kadulla vastaan kävelevien ihmisten uskonelämää? Minä en muista moista miettineeni. Olen kyllä kirkossa töissä, mutta enimmäkseen kadulla kulkiessa on mielessä arkiset kauppalistat ja aikataulut -harvemmin on aikaa antaa ajatuksen pyrähdellä vapaasti. Rukouksin saatan kyllä jotain vastaantulijaa tai metromatkustajaa kantaa, mutta en yleensä tule silloinkaan miettineeksi mihin kukin uskoo -vai uskooko mihinkään? Olen…
