Malminkartanossa on koettu, että diakoniatyössä kannattaa painottaa yhteisöllistä meininkiä. Neljä vuotta sitten avasimme Olohuonemaisen yhteisön, joka on tällä hetkellä kahtena päivänä viikossa toteutuva avoin kohtaamispaikka nimeltään Jennyn Olohuone. (Emännyys ei kuitenkaan ole kenenkään Jennyn vastuulla, vaan Olohuone toimii Jenny ja Antti Wihurin säätiöltä lahjaksi saaduissa tiloissa.) Olohuoneessa on nyt keväällä ollut vakiintuneesti yli 50 ihmistä koolla miltei joka kerta, mikä tarkoittaa tilojen jokaisen istumapaikan olevan käytössä.
Tarkoituksena on, että Olohuone toimii paikkana, jonne voi tulla vaikkapa vain lounaalle tai hakemaan hävikkileipää. Samalla tapahtuu kuitenkin usein niin, että kävijä löytääkin kaipaamaansa juttuseuraa tai vertaistukea tilanteeseensa. Mahtavaa on huomata, että kohtaamisista syntyy myös aitoja uusia ihmissuhteita, jotka ovat useilla muuttuneet läheisiksikin ystävyyksiksi. On ollut hienoa havaita, että yhteisön kautta toisensa löytäneet tukevat toisiaan vastaan tulevissa vaikeissa vaiheissa. Neljään vuoteen on mahtunut useita menetyksiä, sairastumisia ja muita kriisejä, joissa yhteisön jäsenet ovat olleet toistensa olkapäitä. Jo sekin, että jotain olkkarissa usein käynyttä ei muutamaan kertaan tapaa, aiheuttaa monille huolta siitä, että onkohan sattunut jotain. Monesti käy niin, että kun diakoniatyöntekijänä ehdin vasta miettiä, että olisi hyvä kysellä esimerkiksi sairaalaan joutuneen olkkarikävijän tilanteesta, saankin kuulla, että häntä on jo käyty tapaamassa tai viety Olohuoneesta yli jäänyttä ruokaa sairaudestaan jo kotona toipuvalle.
Toisaalta olkkarissa on saatavilla myös yleensä kaksi diakoniatyöntekijää, joiden puheille on mahdollisuus hakeutua, jos kokee kaipaavansa kuuntelijaa tai näkökulman antajaa auttamisen ammattilaiselta vaikeaan tilanteeseensa. Näin Olohuoneen kautta monesti käykin, sillä moni kokee asiansa puheeksi ottamisen helpommaksi, kun on päässyt ensin kuulostelemaan, kenen diakoniatyöntekijän kanssa olisi luontevaa ottaa asiansa puheeksi. Monesti Olohuoneen yhteydessä voi käydä alustavan avuntarvetta arvioivan keskustelun, jonka pohjalta voidaan tarvittaessa varata rauhallisempi, kahdenkeskinen tapaamisaika.
Olohuoneen yhteydessä on toiminut tähän asti 40 eri vapaaehtoista, jotka ovat alkaneet kutsua itseään Jennyn Jengiksi. Tällä hetkellä jengiläisiä on 20, joista Olohuoneen erilaisissa tehtävissä palvelee n. 12-15 kerrallaaan. Jotkut heistä ovat saattaneet saada jossain vaiheessa jotain tukea omaan elämäänsä, jonka jälkeen he ovat halunneet olla itse avuksi, jotkut ovat eri syistä ainakin osittain työttöminä tai eläkkeellä, jonka vuoksi heillä on aikaa palvella vapaaehtoisesti. Jokainen tehtävä on erilainen ja monesti erikokoinenkin, mutta kaikkia vapaaehtoistehtäviä arvostetaan yhtä paljon. Jokaisena Olohuonepäivänä, ennen ovien aukaisemista pyritään pitämään lyhyt jengipalaveri, jonka yhteydessä kaikilla on mahdollisuus tuoda oma näkökulmansa kulloinkin käsittelyssä olevaan Olohuone-elämän käytännön asiaan. Kaikkien yhteisössä toimivien osallisuus toiminnan toteuttamisen eri vaiheissa onkin oleellisen tärkeää.
Osa jengiläisistä on mukana toteuttamassa myös Soppatykkitapahtumia seurakuntamme alueen toreilla pääsääntöisesti n. kahden viikon välein säävarauksella ympäri vuoden. Soppaa tarjotaan parin tunnin ajan päiväsaikaan niille, jotka sattuvat juuri silloin paikalle. Tapahtumista ei ilmoiteta erityisesti missään, jolloin seurakunnan tarjoamasta lounaasta saa nauttia mahdollisimman moni eri ohikulkija. Jokaisella katulounaalla annoksia kauhotaan vapaaehtoisten toimesta 80-150 annosta ja mahdollinen hävikki hyödynnetään Olohuoneessa, jonne myös moni katuruokailija löytää tiensä.
Vastuunkantajajoukon riittävän ylläpitämisen eräänlaisena moottorina toteutetaan säännöllisesti Kaapeli -yhteisövalmennus, joka perustuu Cable (Community Action Based Learning for Empowerment) -menetelmään. Olen arvioinut, että valmennuksella on ollut ainakin osittainen vaikutus siihen, että Olohuoneen vastuutehtäviin on sitouduttu vahvasti. Tätä sitoutumista koetetaan sitten tukea mahdollisimman hyvin myös erillisten työnohjauksellisten jengitapaamisten ja virkistysretkien sekä lähiseurakuntien kesken yhteisesti toteutettavien koulutusten merkeissä.
Jokainen Jennyn Olohuoneen jengipalaveri päätetään aina ”Jumalan pienen köyhän” Franciscus Assisilaisen rukoukseen, jonka jokainen jengiläinen vuorollaan lukee ääneen muistutukseksi toisillemme yhteisöelämän keskellä;
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää Erittäin suuri osa tarinansa kertoneista kertoo käyvänsä Myllypuron leipäjonossa säännöllisesti, useita kertoja viikossa. Avun tarve on monilla pitkittynyt, jonossa on pitänyt käydä jo vuosia. Osa tulee paikalle klo 5.30, kun jakelu alkaa klo 9. Jakelun olemassaolo luo turvaa ja toivoa siitä, että ensi viikollakin saa ruokaa, vaikka rahaa ei…
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää Rajapinnoilta löytyi oma PAIKKANI diakoniatyöntekijänä Havahduin erään keskustelun jälkeen ymmärtämään omaa työtapaani kirkossamme tai paremminkin työskentelyäni omalla alueellamme. Siinä käytävällä kerroin ilmeisen kattavasti työtehtävistäni vanhainkodissa, palvelutalossa, kauppakeskuksessa, kodissa ja viljelypalstalla. Meidän kahden entuudestaan tuntemattoman ihmisen välille syntyi yhteys; puhuimme omista töistämme ja intohimoistamme kirkon työntekijöinä. Keskustelumme oli dialogia parhaimmillaan!…
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää Katseeni kohtaa siistin, keski-ikäisen miehen. Kiitos, hän sanoo ja jatkaa: Te ette ehkä ymmärrä, kuinka arvokasta työtä te teette. Hänen katseensa näyttää siltä kuin olisin juuri tehnyt jonkun sankariteon. Mutta tämähän on vain makkara, totean. Mies kertoo, että hän on tälläkin hetkellä asunnoton. Tunnen surua, voimattomuuttakin, sillä koen, ettei…
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää Aloitin työt kesäkuussa 2023 Hermannin Diakoniatalon Varustamolla. Kokemusta diakoniatyöstä ja sosiaalialalta oli ennen tätä työtä reilun 14 vuoden verran, mutta ensi kertaa pääsin hiukan syvemmin asunnottomuusteemaan käsiksi. Eteeni tulivat kysymykset siitä, missä asunnoton ihminen nukkuu Suomen talvessa? Etenkin nyt, kun on ollut kylmiä pakkasjaksoja. Mitä hän syö ja missä…
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää Neljästä vuodenajasta pahin ”Pääsiäisen jälkeen se alkaa; valon määrä lisääntyy päivä päivältä ja pitäisi olla niin pirteää” näin totesi 82-vuotias mies. Keskustelimme lempi vuodenajasta ja tämän miehen mielestä kolme muuta vuodenaikaa menettelivät, mutta kesä tuntui sietämättömältä. Hänen kommenttinsa poiki vilkkaan keskustelun puolesta ja vastaan. Joukosta löytyi jokaiselle vuodenajalle vannoutuneita…
Jaa myös muille: 18 Jakoa Lisää Diakonian vastaanotolla tapaa ihmisiä monissa erilaisissa elämäntilanteissa. Monille on yhteistä se, että elämässä on tullut muutama mutka matkaan tavalla tai toisella. Mutkat voivat liittyä joko terveyteen, talouteen, ihmissuhteisiin, asumiseen tai oikeastaan mihin vaan. Monesti tuntuu, ettei oma ammattitaito oikein meinaa riittää jokaisen ongelman ja elämän osa-alueen läpikäymiseen. Onneksi diakoniassakin…