Kaksi vuotta sitten meillä Kallion seurakunnassa oli mahdollisuus tarjota vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoille. Tehtävänä oli auttaa diakoniaruokailussa, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat jollain lailla syrjäytymisvaarassa esim. työttömyyden, eläkkeellä olon, mielenterveysongelman tai muun syyn takia ja kokevat yksinäisyyttä tai kaipaavat muuten vain seuraa. Ruokailussa vapaaehtoiset, joista osa on ollut mukana jo pitkään, kattavat tarjoilupöydän, auttavat ruoan jaossa, tiskissä…

Ympärillämme,  yhteisöissämme ja ympäristössämme, myös maailmanlaajuisesti, on monenlaisia muutoksia ja mullistuksia meneillään. Kirkko ja seurakunta ovat mukana elämässämme eri vaiheissa erilaisissa rooleissa. Kasteessa, rippikoulussa, häissä ja hautajaisissa, vaikuttamassa ja välittämässä meihin monella tapaa. Kutsuen meitä yhteyteen rakastavan Jumalan kanssa. Välillä hieman taka-alalla, mutta kuitenkin ollen olemassa, voisi jopa sanoa, että ainoana pysyvänä elementtinä elämän muutoksien keskellä. Elämänpoluillamme kuljemme…

Marraskuun alussa Espoon hiippakunnassa äänestetään uudesta piispasta. Äänioikeutettujen joukko muodostuu niin, että puolet ovat pappeja ja lehtoreita ja puolet maallikoita, luottamushenkilöitä eri puolilta hiippakuntaa. Tarkastelen tässä kirjoituksessa lyhyesti kysymystä eri työntekijäryhmien äänioikeudesta piispanvaalissa seurakunnan työntekijän näkökulmasta. Piispaa pääsevät valitsemaan seurakunnan työntekijöistä käytännössä vain papit. Onko tämä oikein? Onko tämä viisasta? Äänestämään voisi hyvin päästää muutkin…

Tulin kahdeksan vuotta sitten vapaaehtoisesti seurakunnan aktiiviseen toimintaan. Diakoniatyössä riitti asiaa, jota pidin tärkeänä, jossa oli hyötyä entisestä osaamisesta ja jossa voi vältellä entisen toistoa. Pitkään luotin sinisilmäisesti kirkkoon ja sen toimintaan, kuten olin aina oppinut luottamaan. Vähitellen olen alkanut nähdä kirkon toiminnassa piirteitä, jotka hämmentävät ja herättävät ihmettelyä. Tällaiseen instituutioonko olen luottanut? Seuraavassa muutama…

”Hei, tervetuloa, kappeliin pääsette tuosta ovesta.” ”Hei, tervetuloa, kappelin sisäänkäynti on tuossa..” Näitä lauseita toistamme satoja kertoja päivässä. Sanoja tärkeämpää on silmiin katsominen, hymy, ystävällisyys. Haluamme katseella osoittaa, että sinä olet tervetullut. Minä olen tässä sinua varten, jos tarvitset. Nähdyksi ja kohdatuksi tuleminen ovat perustarpeitamme. Vastasyntynyt pieni lapsi etsii vanhemman kasvoja ja katsetta joka osoittaa,…

Sä oot tommonen hyvävoimasen olonen, hyvät hampaat ja kaikkee. Ja sit sulla on toi juttuki kaulassa. Yrität sä jotain? Näin minulle tokaistiin yhdessä kohtaamisessani taannoin. Olenkin jo edellisessä blogissani kertonut, että kohtaan usein soppatykin äärellä ohikulkijoita. Ollaan yleensä liikkeellä ainakin työparin ja muutaman vapaaehtoisen tarjoilija-roudarin kesken. Yleensä seurakunnan pikkubussi Dösällä. Porukkaa on aina liikkeellä hyvin ja soppa-annoksia kauhotaan hyvä määrä. Usein liitytään isompaankin…