Vapaaehtoistyöstä uusia mahdollisuuksia

Kaksi vuotta sitten meillä Kallion seurakunnassa oli mahdollisuus tarjota vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoille. Tehtävänä oli auttaa diakoniaruokailussa, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat jollain lailla syrjäytymisvaarassa esim. työttömyyden, eläkkeellä olon, mielenterveysongelman tai muun syyn takia ja kokevat yksinäisyyttä tai kaipaavat muuten vain seuraa. Ruokailussa vapaaehtoiset, joista osa on ollut mukana jo pitkään, kattavat tarjoilupöydän, auttavat ruoan jaossa, tiskissä ja pöytien pyyhkimisessä. He ovat myös työntekijöiden rinnalla kohtaamassa ihmisiä ja luovat ruokailuun oman, aidon tunnelmansa. 

Uusia vapaaehtoisia mukaan

Saimme siis kantasuomalaisten vapaaehtoistemme joukkoon kaksi turvapaikanhakijaa. He osoittautuivat heti luottamuksen arvoisiksi ja sulautuivat joukkoon nopeasti. Pääasiassa miehet puhuivat omaa kieltään, arabiaa ja vähän englantia, mutta muut vapaaehtoiset alkoivat heti puhumaan ja opettamaan heille suomen kieltä, sillä mukavien, uusien tuttavuuksien kanssa olisi myös kiva jutella. Vähäisellä yhteisellä kielellä kommunikoitiin aluksi ja puhelimen käännösohjelma toimi apuna tarvittaessa. Hymy oli herkässä heti alusta alkaen, ja uudet vapaaehtoiset otettiin ilolla ja avomielin vastaan.

Molemmilla miehistä oli turvapaikkaprosessi kesken, ja muutama negatiivinen päätös jo saatu. Elämä Suomessa oli ollut rankkaa odottamista, minkä ohessa piti luoda ystävyyssuhteita ja tienata jotakin elannokseen. Palkallistakin työtä oli tarjolla, mutta niukasti tuossa elämäntilanteessa.

Pojat tulivat joka tiistai paikalle ja hoitivat hommansa hyvin. Muut vapaaehtoiset ja ruokailussa kävijät pitivät heistä yhä enemmän. Työn ohessa kirkosta alkoi muodostua heille myös sosiaalinen paikka. Ruokailijoiden joukossa oli myös niitä, joilla oli ennakkoluuloja, joten saimme kuulla rasistisia kommentteja aina silloin tällöin. Luulen, että suurin osa ennakkoluuloista kuitenkin karisi, kun ihmiset oppivat tuntemaan nämä miehet paremmin.

Muutosten kautta uusiin mahdollisuuksiin

Vuoden päästä seurakunnassamme avautui turvapaikanhakijoille mahdollisuus palkkiotoimiseen työhön tiistairuokailun yhteydessä. Tarvittiin joku, joka hoitaisi keittiön jälkisiivouksen. Miehet olivat heti kiinnostuneita, ja näin saatiin heidät seurakunnan palkkiotoimisiksi työntekijöiksi. Tämä avasi heille mahdollisuuden tienata hiukan rahaa ja samalla kartuttaa työkokemusta seurakuntaympäristössä.

Tunsin nämä miehet aikaisemmin, koska olin ollut mukana pitkään jatkuneessa turvapaikanhakijoiden mielenosoituksessa Rautatientorilla. Tiesin myös, että yksi heistä on kokki ja että muutkin osaavat laittaa herkullista, itämaista ruokaa. Seurakunnassamme toimii kerran kuukaudessa Alppilan iltaruokailu, jonka ovat käynnistäneet vapaaehtoiset. He valmistavat maittavaa keittoa, jota saa ostaa eurolla. Hyvin käyntiin lähtenyt toiminta vetää nyt satojakin ihmisiä kirkolle syömään. Sinne toivottiin arabiruokaa, koska haluttiin tarjota iltaruokailijoille uudenlaisia makuelämyksiä. Niinpä saimme falafeleja, munakoisosta tehtyä tahnaa, hummusta, itämaista keittoa ja myös naanleipää.

Myöhemmin saimme mukaan uusiakin turvapaikanhakijoita. He auttavat tiistairuokailuiden lisäksi vapaaehtoisten kiitosjuhlissa kaksi kertaa vuodessa. Soppaa he ovat jakaneet myös piispamme Irja Askolan läksiäisissä Alppilan kirkolla. Kaikki alkoi siis vapaaehtoisuudesta ja yksi asia johtaa toiseen.

Tätä blogia kirjoittaessani mietin, miten täytämme uuden mahdollisuuden, joka juuri nyt on avautunut kirkollamme tälle samalle kohderyhmälle. Siitä enemmän seuraavassa blogissani.

Maarit van Santen

Kallion seurakunnan diakoniatyöntekijä