”Työntekijä katsoi minua silmiin”

”Hei, tervetuloa, kappeliin pääsette tuosta ovesta.” ”Hei, tervetuloa, kappelin sisäänkäynti on tuossa..” Näitä lauseita toistamme satoja kertoja päivässä. Sanoja tärkeämpää on silmiin katsominen, hymy, ystävällisyys.

Haluamme katseella osoittaa, että sinä olet tervetullut. Minä olen tässä sinua varten, jos tarvitset.

Nähdyksi ja kohdatuksi tuleminen ovat perustarpeitamme. Vastasyntynyt pieni lapsi etsii vanhemman kasvoja ja katsetta joka osoittaa, että sinä olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Tämä päin katsotuksi ja nähdyksi tulemisen tarve ei katoa meistä koskaan.

Silmiin katsominen on yksinkertaista, mutta ei aina niin helppoa. Kotona minun pahan mieleni tunnistaa siitä, että välttelen katsekontaktia. Poispäin katsominen tai katseen vältteleminen voivat olla jopa vallankäytön välineitä. Juuri siksi avoimesti ja hyväksyvästi toista silmiin katsominen on niin tärkeää.

Katsomalla silmiin avaamme mahdollisuuden kohtaamiseen. Kun Kampin kappelilla katsomme silmiin haluamme ystävällisyyden ja kohteliaisuuden lisäksi myös viestiä, että olemme valmiina kuulemaan mitä sinulle kuuluu, mikä on sinun tarinasi.

”työntekijä katsoi minua silmiin…”,

mitä ihmisessä sen jälkeen tapahtuu jää meille usein mysteeriksi, kohtaamme lyhyesti ja toivotamme tervetulleeksi uudestaan. Niiden kohdalla, jotka pysähtyvät, saattaa kehkeytyä keskustelu joka muuttaa sekä kävijää että työntekijää. Keskusteluiden sisällöt jäävät tietysti luottamuksellisuuden taakse, mutta palautteen mukaan kohtaaminen on tuonut helpotusta, iloa, voimia jaksaa. Myös turhautumista ja kiukkua. Työntekijä ei voi viedä pahaa oloa kokonaan pois tai muuttaa olosuhteita. Hän voi vain olla sinun kanssasi, istua ja kuunnella sen hetken.

Monissa palveluissa sähköinen asiointi, chat ja muut tekniset apuvälineet on otettu käyttöön asioinnin nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi. Hyvä niin. Meidän paikkamme tässä kaupungissa on antaa mahdollisuus tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Olemme täällä katsomassa silmiin, kohtaamassa ja näkemässä sinut, vuoden jokaisena päivänä.

Kenneth Koskinen, Kampin kappelin toiminnanjohtaja

Kuva: Jani Laukkanen

Mitä mieltä? Kommentoi!