”Työntekijä katsoi minua silmiin”

”Hei, tervetuloa, kappeliin pääsette tuosta ovesta.” ”Hei, tervetuloa, kappelin sisäänkäynti on tuossa..” Näitä lauseita toistamme satoja kertoja päivässä. Sanoja tärkeämpää on silmiin katsominen, hymy, ystävällisyys.

Haluamme katseella osoittaa, että sinä olet tervetullut. Minä olen tässä sinua varten, jos tarvitset.

Nähdyksi ja kohdatuksi tuleminen ovat perustarpeitamme. Vastasyntynyt pieni lapsi etsii vanhemman kasvoja ja katsetta joka osoittaa, että sinä olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Tämä päin katsotuksi ja nähdyksi tulemisen tarve ei katoa meistä koskaan.

Silmiin katsominen on yksinkertaista, mutta ei aina niin helppoa. Kotona minun pahan mieleni tunnistaa siitä, että välttelen katsekontaktia. Poispäin katsominen tai katseen vältteleminen voivat olla jopa vallankäytön välineitä. Juuri siksi avoimesti ja hyväksyvästi toista silmiin katsominen on niin tärkeää.

Katsomalla silmiin avaamme mahdollisuuden kohtaamiseen. Kun Kampin kappelilla katsomme silmiin haluamme ystävällisyyden ja kohteliaisuuden lisäksi myös viestiä, että olemme valmiina kuulemaan mitä sinulle kuuluu, mikä on sinun tarinasi.

”työntekijä katsoi minua silmiin…”,

mitä ihmisessä sen jälkeen tapahtuu jää meille usein mysteeriksi, kohtaamme lyhyesti ja toivotamme tervetulleeksi uudestaan. Niiden kohdalla, jotka pysähtyvät, saattaa kehkeytyä keskustelu joka muuttaa sekä kävijää että työntekijää. Keskusteluiden sisällöt jäävät tietysti luottamuksellisuuden taakse, mutta palautteen mukaan kohtaaminen on tuonut helpotusta, iloa, voimia jaksaa. Myös turhautumista ja kiukkua. Työntekijä ei voi viedä pahaa oloa kokonaan pois tai muuttaa olosuhteita. Hän voi vain olla sinun kanssasi, istua ja kuunnella sen hetken.

Monissa palveluissa sähköinen asiointi, chat ja muut tekniset apuvälineet on otettu käyttöön asioinnin nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi. Hyvä niin. Meidän paikkamme tässä kaupungissa on antaa mahdollisuus tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Olemme täällä katsomassa silmiin, kohtaamassa ja näkemässä sinut, vuoden jokaisena päivänä.

Kenneth Koskinen, Kampin kappelin toiminnanjohtaja

Kuva: Jani Laukkanen

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Mitä köyhyys on? Vuosaarelaisten ajatuksia köyhyydestä

    Jaa myös muille: 53 Jakoa Lisää Miten köyhyys näkyy arjessa? Keskiviikkona 17.10. vietettiin YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää. Vuosaaren seurakunnan diakoniatyö sekä useat vapaaehtoiset osallistuivat teemapäivään kohtaamalla ihmisiä Vuosaaren Mosaiikkitorilla ja kysymällä heidän näkemyksiään köyhyydestä ja sen torjumisesta. Vastausten perusteella köyhyys nähtiin monitasoisena ilmiönä: perustarpeista kuten syömisestä tai lääkkeistä tinkimisenä, epävarmuutena, riittämättömyytenä, toivottomuutena ja…

  • Kerjääminen ja kaupustelu kielletty

    Jaa myös muille: 171 Jakoa Lisää Keväällä kuusi vuotta sitten näin taksin ikkunasta miehen, joka myi lyijykyniä autokaistojen välisellä ruohokaistaleella. Jos joku ruuhkaisella tiellä sattuisi avaamaan ikkunan ja ostaisi paketillisen perinteisiä teroitettavia puisia lyijykyniä. On katseita joita en koskaan unohda. Katseita, jotka vuosien päästäkin vaativat minua tilille siitä, miten olen elänyt elämäni. Miten olen suhtautunut…

  • Luonto hoitaa ja hoivaa

    Jaa myös muille: 171 Jakoa Lisää ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi ja kutsuu elohon.” Perinteisesti luonto merkitsee suomalaisille paljon. Yhteiskunnan muutokset, erityisesti kaupungistuminen,  ovat kuitenkin heikentäneet luontoyhteyttämme. Vaikka itse olen maalta kotoisin ja asunut vain muutaman vuoden Helsingissä, koen…

  • Pala yhteistä matkaa

    Jaa myös muille: 11 Jakoa Lisää Puhelimeeni kilahtaa viesti. Lähettäjä on nuori ihminen, jolla on tilapäinen ruoka-avun tarve. Usein tilannetta kartoittaessa löytyy lisää huolenaiheita. Lähdemme yhdessä etsimään mahdollisia tukiverkostoja ja hyödynnämme saatavilla olevia palveluja. Kuljemme palan yhteistä matkaa, joskus muutaman askeleen, toisinaan pidemmän vaelluksen. Seurakunnan auttamistyö, diakonia, on pitkälti matkakumppanuutta. Kohtaamisissa unohtuu termi asiakas. Keskustelu soljuu…

  • “Kerronko ensin hyvät vai huonot uutiset?”- kysymyksen äärellä diakoniavastaanotolla

    Jaa myös muille: Lisää Diakoniatyöntekijä on asiakkaan rinnalla ongelmatilanteissa, mutta miten suojautua ja suojella itseään sijaistraumatisoitumiselta? Auttamistyö on arvokasta ja merkityksellistä, mutta samalla se altistaa tekijänsä kuormitukselle, jota ei aina heti huomaa. Kun auttaja kulkee asiakkaan rinnalla vaikeissa elämäntilanteissa – kuuntelee tarinoita menetyksistä, väkivallasta, pelosta tai epätoivosta – nämä kokemukset voivat jättää jälkiä myös auttajan…

  • Korvaamattomia ihmisiä

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Niskapoimun turvotuksesta sen jo pystyi ennustamaan kohdun suojasta: kaikki ei ollut hyvin. Lääkärit suosittelivat keskeytystä, mutta äidin jo herännyt rakkaus suojeli Kerttua niin, että hän sai oikeuden syntyä. Kerttu ei pystynyt ymmärtämään, puhumaan tai aina edes nielaisemaan sylkeään, mutta hän katseli maailmaa suurin, loistavin silmin. Kun äiti joutui viisitoista…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.