Oman kuplani ulkopuolella

Reilu kaksikymmentä lasta tulee nopein askelin seurakuntakeskukseen. Koulu on ohi ja nyt lauletaan yhdessä ruokalaulu. Aiemmin päivällä on ollut työttömien ruokailu, mutta keittäjät ovat keittäneet reilusti enemmän tietäessään lapsijoukon tulevan iltapäivällä syömään. Ruoasta nirsoilemisesta ei ole tietoakaan. Lapset syövät reippaasti. Muistikuva on noin parinkymmen vuoden takaa eräästä Vantaan seurakunnasta. Diakoniatyöntekijät olivat kuulleet, että joukko lapsia…

Arvot (on)

Istun Pyhän Jysäyksen seurakuntatalon toimistossa ja kuuntelen äidin kertomusta. Hän järkyttyi, kun Lastenklinikan osastolääkäri tiukkasi häneltä, että potilastietoihin on kirjattava tieto montako kertaa hänen poikansa ylipäätään elvytetään. Luvun kirjaamiseen äiti ei suostunut, kysyi lääkäriltä, että lopetettaisiinko niin kuin koira? Lapsi oli joutunut tehohoitoon vaikean epilepsiakohtauksen jälkeen, kun päivystyksessä liian nopeasti annettu lääke oli pysäyttänyt lapsen…

Sinikka Backman: Mietteitä leipäjonon liepeiltä

Sinikka Backman: Mietteitä leipäjonon liepeiltä

Kello 3.10 alkaa tämäkin talvinen, tuulinen, kylmä aamu. Kello 6.00 ajelen Myllypurontietä kohti elintarvikejakelua. Kymmeniä ihmisiä seisoo jo odottamassa, että jakelu alkaa klo 9.00. Osa on hakenut suojaa metron sisäänmenoaulasta, vaikka sielläkään ei saisi vartijan mukaan olla. Lastauslaiturilla on kylmä. Avaan hallin ovet ja odottelen arjen enkeleitä saapuviksi. Ihmisiä, jotka ovat kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa, vankilasta…

Tarinoita leipäjonosta, osa 6. ”Oli hirveän korkea kynnys tulla tänne”

Tarinoita leipäjonosta, osa 6. ”Oli hirveän korkea kynnys tulla tänne”

Kaikki Myllypuron leipäjonossa viime loppuvuonna kerätyt tarinat on nyt julkaistu tässä blogissa. Tämä on siis viimeinen osa niitä. Julkaisija on pidättänyt oikeuden tarvittaessa lyhentää tarinoita. Kiitos kaikille tarinansa kertoneille! Osa tässä blogissa julkaistuista tarinoista luettiin ma 7.3. Vanhassakirkossa järjestetyssä Tarinoita leipäjonosta -tilaisuudessa. Yksi tarinoille äänensä antaneista oli Helsingin piispa Irja Askola: ”Meidän on aika kiinnostua…

Tarinoita leipäjonosta, osa 5. ”Haen apua myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni”

Tarinoita leipäjonosta, osa 5. ”Haen apua myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni”

Moni ruokaa jonottava hakee jonosta apua myös lastensa perheille. Moni auttaa myös naapureitaan, jotka eivät itse pääse jonooon. Olen 67-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Olen käynyt leipäjonossa viime kesästä lähtien ainakin kerran viikossa. Itseni lisäksi haen tukea lapsilleni ja lastenlapsilleni, joista yksi asuu luonani. Palvelu on tärkeää, koska olen leski ja minulla on ulosottoa jäljellä. Ensimmäinen kerta…

Tarinoita leipäjonosta, osa 4. ”Olen jonossa, koska minulla on nälkä.”

Erittäin suuri osa tarinansa kertoneista kertoo käyvänsä Myllypuron leipäjonossa säännöllisesti, useita kertoja viikossa. Avun tarve on monilla pitkittynyt, jonossa on pitänyt käydä jo vuosia. Osa tulee paikalle klo 5.30, kun jakelu alkaa klo 9. Jakelun olemassaolo luo turvaa ja toivoa siitä, että ensi viikollakin saa ruokaa, vaikka rahaa ei olisi.   Tällä avulla on valtava…

Tarinoita leipäjonosta, osa 3. Ajattelin ennen, etten koskaan joutuisi tähän tilanteeseen

Tarinoita leipäjonosta, osa 3. Ajattelin ennen, etten koskaan joutuisi tähän tilanteeseen

Monelle ruoka-apua hakevalle leipäjono on myös sosiaalinen tapahtuma muuten yksinäisessä arjessa. Se tarjoaa juttuseuraa, luo rytmiä päivään ja on syy lähteä kotoa. Jotkut tulevat paikalle jo klo 5.30, kun jakelu alkaa klo 9.   En kestä istua yksin kotona Olen 40-vuotias Kongosta muuttanut nainen, mutta asunut Suomessa jo noin 13 vuotta. Työttömänä olen ollut noin…

Tarinoita leipäjonosta, osa 2. Kallis asuminen kurittaa.

Myllypuron leipäjonossa kerätyt tarinat todentavat köyhyyttä ja eriarvoistumista tämän päivän Helsingissä. Tavallista tarinoissa on pieni eläke, pitkäaikaistyöttömyys ja sairaudet. Erityisen usein jonottajat mainitsivat ahdinkonsa syyksi korkean vuokran, joka rokottaa suuren osan käytettävissä olevista tuloista. Pienempää ja edullisempaa asuntoa on monesti todella vaikea saada. Olen 63-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Olin töissä pienipalkkaisella alalla, joten eläkkeeni on pieni. Asun pienessä vuokra-asunnossa,…

Tarinoita leipäjonosta, osa 1. ”Enää en häpeä.”

Tarinoita leipäjonosta, osa 1. ”Enää en häpeä.”

Myllypuron elintarvikejakelun jono kiemurtelee Kehä ykkösen kupeessa monen sadan metrin matkalla kolmena aamuna viikossa. Paikalla on joka kerta keskimäärin 750 kävijää, joista jokaisella on oma tarinansa. Joukko kirkon työntekijöitä ja vapaaehtoisia opiskelijoita kävi keräämässä ruoka-apua hakevien tarinoita, jotta näillä olisi mahdollisuus saada ääntään kuuluviin. Hienoa, että niinkin moni oli valmis kertomaan elämästään. Useat olivat ilahtuneita siitä, että joku on kiinnostunut…