Millaiseen arkeen palaan? Syksyyn vuodenajoista parhaimpaan
Tartuitko kutsuun?
Kolme kuukautta Suomen suvea takana päin. Kesä menee aina liian nopeasti, samoin kuin viikonloput ja lomat. Mitä kauemmin on täällä elänyt, (lue: vanha ja viisas) sitä nopeammin aika menee; näin on kesänkin laita. Edellisessä blogissani vertailin ihmisten erilaisia käsityksiä mieluisimmasta vuodenajasta. Olin keväällä ryhmässä, jossa pohdittiin kesän merkitystä elämässä. Yllätyin siitä, kuinka moni oli syksy ihminen. Perusteluiden jälkeen ymmärrykseni laajeni; kesä ei ole kaikille samanlainen. Suomen leveysasteilla kesäkautta puoltavat valo ja lämpimämpi sää, jotka helpottavat ulkoilmassa oloa. Toisaalta moni koki yksinäisyyden tuntuvan vielä pahemmalta valossa ja lämmössä kuin pimeänä vuodenaikana.
Lähditkö mukaan, kun kutsu kävi? Tein kesään sellaisen haasteen itselleni, että kutsuin mahdollisimman monia ihmisiä joko minun, tai toisen kanssa lähtemään jonnekin. Jokainen, joka sai kutsun lähteä kanssani lähti mukaan! Osa kutsuista oli sellaisia, että minä kutsuin itse itseni kylään. Eikö ole epätyypillistä suomalaisen toimintaa; esittää kyläkutsu toisen luokse? Ajattelipa miten päin vain, niin tuloksena oli lämmin kohtaaminen kahden ihmisen välillä. Sain käydä parvekkeella, patiolla sekä keittiön pöydän ääressä. Koskettavan hetken kahden ihmisen välillä koin, kun katsoimme samaa televisio-ohjelmaa henkilön kanssa, joka tiesi viettävänsä elämänsä viimeistä kesää. Vaikka taustalla televisiossa selostettiin tennisottelua, niin meidän keskustelumme kulkivat elämästä luopumisen askelissa. Kyläkutsuun vastatessani en tiennyt yhteisen matkamme pituutta, mutta tiesin olevani oikeassa paikassa.
Kutsuun tarttuivat myös he, jotka halusivat tehdä hyvää toiselle ihmiselle. Eräskin kertoi, että oli pitkään miettinyt, miten voisi tuottaa hyvää mieltä toiselle ihmiselle? Kirkon diakoniatyön kautta on luontevaa toimia hyvän lähettiläänä. Yhteiset kävelylenkit tai kahvihetket toivat monen ihmisen kesään ”win win- tilanteen ”Kun on ylittänyt kerran ”hyvää tekemisen” kynnyksen, niin yllättyy ilon määrästä, jonka se saa toisessa ihmisessä aikaan. Seuraava kerta ei enää olekaan yhtä vaikea, kun on kerran saanut kokea yhdessäolon merkityksen.
Viljelypalstalta kuultua
Sadonkorjuun aikaan keräsin palstaltamme vihannesten lisäksi monia tarinoita elämästä. Ensinnäkin palstamme on todellisen moniammatillisen yhteistyön helmi. Teemme yhteistyötä alueella toimivan D aseman kanssa, joka tuo yhteiseen viljely harrastukseen työvoimaa ja lisämaustetta. Se taas tuo uusia entuudestaan vieraita ihmisiä yhteen. Avoimen taivaan alle mahtuu viljelijöiden erilaisuus, kuin myös kasvien omanlaiset tarpeet. Kerran kuukaudessa olemme järjestäneet kaikille avoimet Palsta-kahvit. Palstalle on silloin voinut tai uskaltautunut tulla jokainen, joka on halunnut nauttia luonnon helmassa kahvit. ” Kaikki eivät voi olla kiinnostuneita tai eivät kykene palstan töihin, mutta moni silti haluaisi tulla palstalle joskus” näin kertoi ikäihminen viimeksi kahvittelun merkeissä. Ymmärsin, mitä hän tarkoitti. Pyörätuolia työntänyt kahvittelija totesi, että palstakahvit ovat olleet heidän tämän kesän keidashetkiä. Rollaattorit parkkiin ja keitaalle yhdessä kahvittelemaan. Sydämeni oikein pakahtui, kun katselin 30 päistä joukkoa sateettomana perjantaina. Mitä otin palstalta mukaani tästä kesästä lehtikaalin lisäksi? Rajoja ja rakkautta tarvitsemme jatkossakin sekä yhdessä olemme enemmän!
Kyläjuhlista Elojuhliin
Asuinaluettamme halkoo joki, jonka molemmilla rannoilla oli Venetsialaisviikonloppuna runsaasti erilaista toimintaa alueen asukkaille. Viikonloppuun mahtui myös ”Nuku yö ulkona” tapahtuma. Edellisellä viikolla oli Taiteiden yö, sekä asema-aukioiden remontin valmistumisjuhlia. Täytyy myöntää, että kesän jälkeen alkoi tapahtua. Ihmiset lähtivät odottavin mielin alueen ilmaisiin juhliin. Tähän loppu kesään oman haasteensa toivat runsaat sateet. Siltikin kaikki järjestettiin suunnitelmien mukaisesti. Kutsuun tartuttiin; pyydettiin mukaan ja lähdettiin yhdessä. Illallisella avoimen taivaan alla Malminkartanossa istuimme samassa pöydässä äiti ja tytär, pariskunta sekä muutama seniori. Kukaan heistä ei entuudestaan tuntenut toisiaan. Söimme yhdessä, nautimme elävästä musiikista ja juttelimme kuin italialaiset konsanaan. Kyllä mekin osaamme ja haluammekin, jos vain järjestetään yhteisöllisiä tapahtumia. Nämä yltäkylläiset kesämuistot sydämissämme selailemme syysesitteitä tai surffailemme netissä etsien menovinkkejä syksyyn.
- Diakoniatyö on kuin yhteiskunnan turvaverkon hiljainen lanka – yksin lähes huomaamaton, mutta ilman sitä verkko alkaa repeillä - 20.05.2026
- “Kerronko ensin hyvät vai huonot uutiset?”- kysymyksen äärellä diakoniavastaanotolla - 22.04.2026
- Jokainen ihminen on laulun arvoinen – jokainen diakoniatyöntekijä tietää sen - 18.02.2026
